Isäntä on viettänyt pääsiäistä raksalla tietenkin, ja nyt on ollut vuorossa kahitiiliseinä. Vähän täytyy patentteja tehdä, mutta nouseehan tuo! On kuulemma mukavaa hommaa, ja varmaan onkin.
Isäntä kävi tänään pikkumiehen kanssa katsomassa uutta kotia, ja tällä kertaa saatiin kuviakin otettua. Jee villat! Ja hyvin pitää lämmön jo tämäkin määrä, yläkerrassa oli kuulemma ollut aamulla +35 astetta... On se hyvää tavaraa tuo Ekovilla.
Kamera kieltäytyi yhteistyöstä hyvin pölyisessä mökissä, mutta puhallusvillat saatiin myös alakertaan! Enää puuttuu alapohjan puhallusvillat, ja ne saadaan ensi viikolla. Hyvää pääsiäistä!
Vanhat alapohjan levyt ovat poissa, jäljelle jääneet osat hiottu puhtaiksi ja tervattu ja uudet levyt asennettu. Tervaa laitettiin, kun ei oikein tuntunut hyvältä suihkutella syöpääaiheuttavia biosidejä. Vauhti on ollut niin kova, ettei kamera ole tahtonut pysyä mukana. Jos arvon säänjumalat nyt vähän hellittäisivät, niin saataisiin loputkin puhallusvillat ja hommaa taas muiltakin osin eteenpäin.
Vaihdoin nimen ennen suurempaa blogijulkisuutta, ihan tilusten omaksi nimeksi. Keltaista ovea emme ole heivanneet, mutta jostain syystä näitä eri värisiä ovia ja taloja piisaa sekä blogi- että raksa- ja sisustusmaailmassa aika lailla. Pyyhakoja ei vissiin kovin monia olekaan.
Pikkuinen pikapäivitys vauvan päiväuniaikaan! Isäntä lähti aamulla raksalle parin tervakanisterin kanssa, tuoksu oli ihana. Harmi, että tuoksu jää alapohjaan... Tässä taas vähän sisustusinspiraatiokuvia ja nettikirppislöytöjä. (Viimeisen sisustuspostauksen patalapun kirsikkakangas on Finlaysonin Kirsiä, sitä kun löytyisi verhojen tai pöytäliinan verran...)
Tämäkin on Mäkisen kuvastin, ja tästä tulee peili puna-musta-valkoiseen vessaan.
Pyöreät peilit ovat Mäkisiä, kummatkin kyllä samankokoisia (tuli hassu kuvakulma). Nämä pääsevät "aulaan" rappusten alle, pikkupöydän päälle. Tuo pikkukaveri on Hong Kongista (ei siitä kaupasta, vaan sieltä erityishallintoalueelta, pieni googlaus paljasti myös, että oikea suomalainen kirjoitusasu on Hongkong), ja takaosan muovikuplaan voi laittaa vaikka pumpulipalloja. Meikkipeiliksi hän päätyneekin kodinhoitohuoneeseen.
Lemppareista lempparein, Finlaysonin vuoden 1975 Kanit kaalimaassa. Ihana! Tämä kahden raportin palanen on kovin haalistunut, mutta pääsee kangastauluksi toiseen pikkumakkariin. Tätä jos on jollain armaalla lukijalla komerossa lakanoina tai verhoina, myy meille!
Ja tässä omia lapsuusmuistoja.... Tampellan Huomenta (vuodelta 1978 ilmeisesti), tällainen oli meidän lastenhuoneen seinällä, ja pakkohan omaa nostalgiannälkää oli ruokkia!
Kankaat on rypyssä ja vinossa ja valaistus huono ja kamera vielä huonompi... No, sitten kun talo ja sisustus on ihan valmiit, pyydän jonkun oikealla kamerakalustuksella varustetut kuvaustaitoisen ystävän kuvaamaan koko roskan.
Nyt on yläkertaan saatu puhallusvillat, tosin kuvia ei ole Isäntä muistanut siitä ottaa. Villoitus jatkuisi heti, kun vaan nämä poikkeuksellisen kylmät kelit vähän lauhtuisivat...
Ja siitä vastoinkäymisasiasta: näyttäisi siltä, että tässä tulee toteutumaan lähestulkoon edes se periaate, että se joka mokaa, maksaa. Edelleen lupaan kertoa koko jutun, kunhan väliseinät ovat valmiina. Tässä kuitenkin kuvia. Alapohjaa raivattiin talkoovoimin, kiitos taas hyvät naiset ja herrat!
Nimittäin! Sisustus. Aihetta on aikaisemminkin sivuttu pikaisesti ja luettelomaisesti. Samassa postauksessa päivittelin myös, kun en jaksa kahlata kirpputoreja enkä osaa tehdä käsitöitä. Ajattelin, että siinäpä se sitten, en saa semmoisia huonekaluja tai tekstiilejä kuin haluaisin. Olin onneksi väärässä. Äitiyslomalla on aina välillä sopivasti aikaa selailla nettiä, kun ei oikein ole energiaa tehdä muutakaan järkevää. Selaillessa tulee törmättyä hienoihin asioihin, kuten vaikka Facebook-kirppareihin. Sieltähän sitten saa kaikkea sitä, mitä jo aiemmin kerroin himoitsevani ja paljon muutakin, jota en vielä tiennyt himoitsevani.
Ihan ensimmäiseksi kodissa pitää kuitenkin olla Elämää. Kasveja, eläimiä, ihmisiä, elämää. En pidä sellaisista asunnoista, joissa pitää ikäänkuin hiipiä varpaillaan ja varoa sotkemasta tai rikkomasta. Käyttöesineiden pitää olla käyttöesineitä, joskaan mitään haittaa ei ole siitä, jos ne ovat samalla kauniita. Pelkästään koristeeksi en oikein osaa esineitä hankkia. Minimalismi on kyllä minunkin silmääni sopivaa, mutta ollakseen esteettistä, sen pitää olla aika pitkälle vietyä, ja jostain syystä koteihini tuntuu kerääntyvän kaikenlaista jännää ja epäesteettistäkin...
Toiseksi, kodissa pitää näkyä historia. Pidän siitä, että sisustuksessa on ajallisia kerrostumia, ja että huonekaluja ja muita esineitä on kertynyt matkan varrella, eikä kaikki aivan sovi yhteen. Kliseisesti voisi sanoa, että tavaroilla pitäisi olla tarina.
Kolmanneksi, käytännöllisyyskin on hyve. Pintojen pitäisi olla helposti puhdistettavia ja kestäviä, mutta kuitenkin mukavan tuntuisia ja iloisia.
Tässä kuvia muutamasta kivasta jutusta, jotka meillä jo on. Osa on peräisin lapsuudenkodeista ja on ollut mukana aina, osa on hankittu lähiaikoina em. nettikirppareilta.
Ihanat makuuhuoneen verhot
Makuuhuoneen verhot ovat olleet myös vanhempieni makuuhuoneessa kun olin pieni. Näiden valmistajasta minulla ei ole tietoa, samanlaisia ja myös keltasävyisempiä olen kyllä nähnyt myynnissä useammankin kerran.
Makuuhuoneen valaisin
Tämä valaisin saattaa olla keravalaisen Ornon tuotatoa, mahtavan oranssia väriä ei kyllä meidän kameralla saa sitten mitenkään ikuistettua.
Olohuoneen valaisin
Lundiaa pitää aina olla
Kirjahylly on aivan räävittömässä kunnossa, eikä tuossa ole ollenkaan kaikki kirjamme. Siis iso kirjahylly täynnä kirjoja, kiitos. Tuossa on sulassa sovussa uutta viihdekirjallisuutta, klassikoita, viime vuosisadan alkupuoliskon tietokirjallisuutta, scifiä, Päätaloa...
Tästä tulee arkieteisen peili
Mäkisen Kuvastimen peili 70-luvulta, tämän mallin suunnittelija on Tuula Puraslahti. Peili on vähän kakkoslaatuinen, maali on juossut siellä täällä ja toisessa alakulmassa muovi on rikki. En silti voinut vastustaa tuota muotoilua! Arkieteisestä saattaa tulla retroin huoneemme, jos vaan hyviä löytöjä tulee jatkossakin. Mäkisen Kuvastimen peilit ovat ihania, kukkapeilit lienevät kysytyimpiä, ja niitä on uustuotannossakin joitakin värejä. Kuvassa näkyvät myös The Sammakkotäkki ja parit äitiyspakkausmakuupussit ja -viltit.
Eläintarha!
Kuvassa on Anneli Airikka-Lammin Finlaysonille suunnittelemaa Eläintarhaa, joka on aivan ihana kuosi 70-luvun loppupuoliskolta. Vihreäpohjaisesta tulee verho pojan huoneeseen, pakko oli hankkia, kun olin ensin löytänyt tuon punapohjaista Eläintarhaa olevan lampunvarjostimen. Kuvassa mukana myös keittiöön tulevat patalaput, ihana Marimekon keltainen kukkakangas ja tuo kirsikkakangas, nam!
Mitäs ihmettä?
Mistäs tuollaisia poniineja meille on eksynyt? Niitä on muuten pari lisääkin... Hups...
Pahoittelut aivan kamalasta kuvanlaadusta, kamerakalustomme ei ole ollenkaan sisustuskuviin tarkoitettu.
Huoh. Kyllä nyt tahtoo vastustaa. Hommat etenee ja (suurin osa) puhallusvilloista saadaan toivottavasti ensi viikolla, mutta villoitusta valmistellessa paljastui jälleen yksi ylläri viime kesältä. Lupaan kertoa asiasta lisää viimeistään siinä vaiheessa, kun väliseinät ovat valmiina. Tähän laitan vain vinkiksi pari kuvaa.
Emäntä on ollut viime vuodet töissä asiakaspalvelutehtävissä. Siinä työssä on käynyt aika selväksi, että yrityksen aidon asiakaslähtöisyyden mitta on sen reagointi reklamaatioihin. Alkaa hieman kiristellä, jos reklamoinnin kohde vähättelee, kiertelee, pakoilee vastuuta ja pahimmillaan uhkailee oikeustoimilla, sen sijaan, että paneutuisivat asiaan, lupaisivat edes selvittää eikä ensimmäinen reaktio ole "oli miten oli, niin meidän virhe se ei ole". Ja oikeasti firman kannalta parasta on jopa ylikompensoida virheensä, sillä saa asiakkaalle hyvän mielen ja takuulla myös hyvää mainosta ja puskaradiofeimiä. Suhtautuminen asiakkaaseen alentuvasti tai jopa vihamielisesti ei ole ollenkaan hyvä juttu varsinkaan pienehkölle yritykselle.
Ei tämä ole mikään maailman isoin juttu, eikä tähän kaadu mikään (edes aikataulut, toivottavasti), mutta kun alkoi vaan harmittaa. Aina sitä jotenkin toivoisi, että aikuiset ihmiset voisivat toimia aikuismaisesti.