Emme suosittele

Lupasin kirjoittaa lisää siitä vastoinkäymisasiasta jossain vaiheessa... Nyt taitaa olla ihan hyvä väli, jos vain lapsi viihtyy päiväunillaan. Kuvista onkin saattanut päätellä, että vastoinkäyminen liittyi alapohjaan. Rossipohjan levyt piti vaihtaa, koska ne kastuivat viime heinäkuun kovissa sateissa täysin (mitään työmaan suojausta ei rakennusvaiheessa ollut) ja märän syksyn aikana tietysti homehtuivat. Asia huomattiin, kun alapohjaan piti puhaltaa Ekovillat. No, homehtuneet levyt vaihdettiin, alajuoksut hiottiin puhtaaksi homeesta ja tervattiin ja se siitä.

Asia vaan on niin, että kyseinen Talotekon pystytysporukka oli muutenkin kauttaaltaan todella huolimaton parivaljakko. Kaikenlaista muutakin on ollut pielessä, niistä alla kuvia, sen enempää en nyt niitä listaile, kun asiat on jo käsitelty ja selvitelty.

Eikä siinäkään vielä mitään, mokia sattuu ja jokainen talotoimittaja on juuri niin hyvä, kun se pystytysporukka, joka talon sattuu kasaamaan. Suurin syy siihen, miksi emme suosittele Talotekoa kenellekään, on yrityksen johdon suhtautuminen reklamaatioihin ja reklamoijiin. Jos pomoporras olisi valitukset kuultuaan rehellisesti myöntänyt, että joo, tuon porukan kanssa on ollut vähän ongelmia, tehkääpäs listausta niin katsotaan läpi ja korjataan tilanne, olisi vielä ollut ihan mukava suositella paikallista pientä firmaa muillekin. Valitettavasti vaan jokainen asia pyrittiin kääntämään meidän viaksemme, ilman hyvää vastaavaa mestaria olisi voinut lopputulos olla paljon surkeampi.

Taloteko on uusien kyselytutkimusten mukaan hyvin pidetty toimittaja, jolla on paljon tyytyväisiä asiakkaita. Hyvä niin, toivottavasti nämä asiakkaat ovat tyytyväisiä vielä vuosienkin kuluttua, eikä taloista paljastu mitään ikäviä yllätyksiä. Me olemme kauhulla miettineet tilannetta, jossa olisimme ottaneet vaatimattoman pakettimme valmiimpana, jolloin alapohjan villat olisi puhallettu märille levyille todennäköisesti jo syksyllä... Lopputuloksena olisi kenties ollut pahasti homehtunut talo parin vuoden päästä, ja sairaat asukkaat.

Meillä ei ole mitään agendaa yritystä vastaan, eikä tässä ole tarkoituksena pelotella tulevia rakentajia. Kunhan kerromme oman kokemuksemme, kun tähänkin blogiin tulee suhteellisen paljon lukijoita Talotekon sivuilta (jossa blogi on listattuna). Kuten sanottua, paikallista yritystä olisi ollut mukava suositella, kun haluamamme hengittävän rakenteen toimituskin onnistui mutkattomasti, mutta näin emme voi tehdä. Terveiset Talotekon porukoille, toivottavasti teille tämä pikkuprojekti on ollut opettavainen kokemus, me olemme oppineet ainakin sen, että hyvää vastaavaa mestaria tärkeämpää osasta ei varmaankaan omakotitalon rakennusprojektissa voi olla.

Oli miten oli, kohta on keittiö suunniteltuna ja elämä menee eteenpäin!

Villaa ylle

Nyt on yläkertaan saatu puhallusvillat, tosin kuvia ei ole Isäntä muistanut siitä ottaa. Villoitus jatkuisi heti, kun vaan nämä poikkeuksellisen kylmät kelit vähän lauhtuisivat...

Ja siitä vastoinkäymisasiasta: näyttäisi siltä, että tässä tulee toteutumaan lähestulkoon edes se periaate, että se joka mokaa, maksaa. Edelleen lupaan kertoa koko jutun, kunhan väliseinät ovat valmiina. Tässä kuitenkin kuvia. Alapohjaa raivattiin talkoovoimin, kiitos taas hyvät naiset ja herrat!

Naulapyssyäkin osattu käyttää...

Tympii ja kismittää

Huoh. Kyllä nyt tahtoo vastustaa. Hommat etenee ja (suurin osa) puhallusvilloista saadaan toivottavasti ensi viikolla, mutta villoitusta valmistellessa paljastui jälleen yksi ylläri viime kesältä. Lupaan kertoa asiasta lisää viimeistään siinä vaiheessa, kun väliseinät ovat valmiina. Tähän laitan vain vinkiksi pari kuvaa.

Emäntä on ollut viime vuodet töissä asiakaspalvelutehtävissä. Siinä työssä on käynyt aika selväksi, että yrityksen aidon asiakaslähtöisyyden mitta on sen reagointi reklamaatioihin. Alkaa hieman kiristellä, jos reklamoinnin kohde vähättelee, kiertelee, pakoilee vastuuta ja pahimmillaan uhkailee oikeustoimilla, sen sijaan, että paneutuisivat asiaan, lupaisivat edes selvittää eikä ensimmäinen reaktio ole "oli miten oli, niin meidän virhe se ei ole". Ja oikeasti firman kannalta parasta on jopa ylikompensoida virheensä, sillä saa asiakkaalle hyvän mielen ja takuulla myös hyvää mainosta ja puskaradiofeimiä. Suhtautuminen asiakkaaseen alentuvasti tai jopa vihamielisesti ei ole ollenkaan hyvä juttu varsinkaan pienehkölle yritykselle.

Ei tämä ole mikään maailman isoin juttu, eikä tähän kaadu mikään (edes aikataulut, toivottavasti), mutta kun alkoi vaan harmittaa. Aina sitä jotenkin toivoisi, että aikuiset ihmiset voisivat toimia aikuismaisesti.

Heinäkuussa

Helmikuussa

Tökkii, tökkii, tökkii...

Blogi elelee hiljaiseloa, kun pikkuraksaaja työllistää pääasiallisen päivittäjän melko täyspäiväisesti. Toisaalta ihan hirveästi uutta (tai ainakaan selkeästi näkyvää) ei ole talolla tapahtunut. Paperiasioita ollaan hoideltu senkin edestä ja laskelmia ja suunnitelmia tehty.

Talotoimittajan kanssa on ollut vähän vääntämistä, onneksi meillä on erittäin pätevä ja kokenut mestari! Korjaukset vaaditaan viimeisen päälle. Tällä viikolla on vihdoin korjattu aluskatetta ja lattiaa ja vaihdettu rikkoutunut ikkuna. Jospa sitten ei enää tarvitsisi asioida pystytysporukan kanssa.

Herra sähkösuunnittelija katosi kuin tuhka tuuleen, onneksi ei oltu maksettu vielä mitään. Vaihdettiin suunnittelijaa, ja suunnitelman pitäisi olla valmis kuun loppuun mennessä. Edellisen suunnittelijan jäljiltä meillä on kuitenkin olemassa ihan hyvä alustava suunnitelma.

Muurarilla on ulkohommat toisilla työmailla venyneet sattuneiden sateiden takia, mutta piippua aletaan muurata ensi viikon alusta, jee! Sen jälkeen sitten kahitiiliseinää ja tulisijojenkin pitäisi tulla vielä tässä kuussa.

Vesi- ja viemäriliittymien kanssa vääntäminen taitaa olla ohi myös. Vesi saadaan tontille jo lähiaikoina, mutta viemäriputki saapuu tuonne "syrjäseudulle" vasta ensi syksynä. Koska aiomme vakaasti muuttaa taloon jo alkukesästä, kesä menee 600 litran jätevesikaivon varassa... Eli huussia, ämpäripeseytymistä ja ulkotiskausta tiedossa.

Väliseinien runkoja rakentamaan meinataan pyytää talkoovoimia, onneksi on osaavaa väkeä suvussa. Sitten täytyisi tilata puhallusvillat (puhallusta ennen täytyy vielä mm. rakennella melukotelot yläpohjaan). Koitetaan saada mökki lämpimäksi ennen talven tuloa.

Ajatukset on vähän hajallaan tässä itse kullakin, mutta opetus nro 1 tämän projektin tiimoilta: ennen kuin teet mitään muuta, hanki luotettava, osaava ja kokenut vastaava mestari!

Ruuhkaa kodarissa feat. viemärin korvausilmaputki

Yläkertaa, ilmastointiputkien eriste vs. ekovillalevy

Olkkari ja keittiö siisteinä

P.S. Emäntä on tässä sohvan vankina löytänyt nettikirpputorit! Meilläkin saattaa siis tulevaisuudessa olla ihania täkkejä, verhoja, emaliastioita, lakanoita jne. Kunhan jotenkin malttaisi olla ostamatta mitään vielä, kun ei ole tilaa, mihin tavaroita varastoida... Ja Isäntä löysi Tampereen Rakennustorin, eli saatamme saada sen pitkän terästiskipöydänkin! Ja ehkä värikkään pesualtaan vessaan...

Vähän kapulaa rattaisiin

Tänään oli raksalla rakennetarkastus pystytysporukan ja mestarin kanssa. Korjattavia kohtia kyllä löytyi, mm. kylppärin ikkuna ja katon aluskate. Ja se keltainen ovi oli mennyt rikki! No, siinäpähän tekevät uusiksi, vähemmän se näin harmittaa, kuin jos itse töppäilisi. Kuvia ei tullut montaa, mutta ikkunat ovat jo paikoillaan:

Näyttääpä just niin perustalolta kuin pitääkin! Mittasuhteet vaikuttavat hyviltä ainakin tähän silmään.

Se kuuluisa ovi

Siinäpä nyt möllöttää, syypää tämän blogin otsikkoon. Kohta se nähdään jo oikealla paikallaan, jee!

Harjakaisten korvike

Ikkunatkin on jo tontilla

Takapihalta

Vaihteeksi olohuone

Keittiö

Väsynyt, viimeisillään tiine Emäntä ei pääse taloon

Ei pääse Emäntä taloon kun ei ole vielä rappusia. Kuistia voi kuitenkin vähän fiilistellä. Nuo ikkunat on ihan tavanomaiset uudenaikaiset ikkunat, ostetaan ne oikeat puusepän tekemät ikkunat sitten, kun ollaan voitettu lotossa ja nämä ikkunat pitää uusia...

Harjakorkeus saavutettu

Pientä vinkkiä pystytysporukalta ;)

Harjakaiset olisi tietysti hienoa järjestää, mutta ajankohta on tällä hetkellä vähän haasteellinen. Vaikka jotenkin toki muistetaan pystytysporukkaa. Ehkä hankitaan raksalle jäteastia myös (roskaa tulee kun ei ole itse jälkiään siivoamassa).

Asuntomessuista vielä sen verran, että Isäntä suunnittelee osallistuvansa messuille, kun ne tuossa ihan lähellä kerrankin pidetään. Emäntä jää kotiin painavan vatsan kanssa. Ihan meihin sopivaa konseptia ei messuilta löytyne, Vuoreksen kaupunkimaisuus, pienet tontit jne. ei ihan iske, mutta kai sieltä joitakin ideoita voi saada. Siitä Aamulehden messuliitteestä olisi voinut kirjoitella, mutta lyhyesti summattakoon, että:
a) Rakentaessa voi hysterisoida ja mikromanagerisoida loputtomasti. Ahdistuuhan siinä, jos joka vaiheessa on haettava miljoona tarjouspyyntöä, rakenneltava Excel-taulukoita ja hiottava ja hinkattava jokaista yksityiskohtaa. Tässä auttaa, jos tietää, mitä haluaa oikeasti, ennen kuin hankintoja ryhdytään tekemään.
b) Tieto lisää tuskaa, olennaisuuksien löytäminen infoviidakosta voi olla hemmetin hankalaa, siksi kannattaa olla hommassa mukana ihmisiä, jotka on luotettavia ja tietävät asioista jotain entuudestaan.
c) Ei rakentaminen oikeasti ole niin kauhean vakavaa, eikä ainakaan niin vakavaa, että sen parissa kannattaa pilata parisuhde tai elämä.
d) Monet ihmiset pystyvät rakentamaan talon, ja vielä monta taloa elämänsä aikana, ilman, että elämästä tulee yhtä katastrofia.
Pointti on ehkä, että positiivisella asenteella asiat voivat onnistua ihan mukavasti. Tietysti tässä vaiheessa on helppo ajatella näin, kenties parin vuoden päästä manaan, miksei budjetoitu kaikkea euron tarkkuudella ja harkittu tuhatta eri vaihtoehtoa ja kilpailutettu joka hankintaa. Sitä ennen voin kuitenkin suhtautua asiaan sopivalla rentoudella!

Ja nyt kuvia.

Pihatien päästä

Keittiö

Yläkerrasta, lastenhuoneet

Tuohon tulevat rappuset

Näkymä lastenhuoneen ikkunasta

Iso makuuhuone

Ison makkarin ikkunasta, tuosta kaadetaan pari pois

Kylppärin WC-viemäri saattaa olla väärässä paikassa

Metsämansikoita ja mustikoita saatiin maistella, mustikat on kyllä mahtavan kokoisia. Muuten, nuo muovit, jotka kuvassa näkyvät, ovat ainoita ulkoseiniin tulevia. Kyseessä on kaistale, joka kiertää välipohjan. Syytä moiseen ei olla keksitty, mutta olkoon nyt siinä sitten.

Valmiusaste 32%

Vastaava mestari määritti talon valmiusasteeksi nyt 32%. Että kolmasosa! No, on siellä seinärakenteita jo pystyssä, vähän jo näkyy, millainen talo siitä on tulossa. Tämä vaihe on varmaankin se mukavin tässä projektissa, katselu ja ihailu.

Aamulehden välissä tuli eilen asuntomessuliite, jossa todettiin, että "hartiapankkirakentajia" on enää 15-20 prosenttia kaikista omakotirakentajista. Enpä aikaisemmin ajatellut, että tässä rakennetaan hartiapankista, mutta näin se taitaa olla, kun tehdään sentään jotain itse? Suurin osa rakentajista onkin "vain" rakennuttajia, jotka teettävät kaiken ammattilaisilla? Sinänsä ei ole ihme, että keskimääräinen omakotitalo maksaa sen 300000 e, jos kaikki työ on teetettävä.

Joitain muitakin ajatuksia nuo liitteen jutut herättivät, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. Nyt kuvia!

Siellä se pilkottaa

Ihan ryhdikkäänä

Eteläpääty

Kuisti

Päätykolmiot

Arkieteisen sisäänkäynti

Keittiö

Talossa on lattia

Kyllä siellä tontilla tapahtuu, vaikkei itse ollakaan paikalla. Tässä kuvasia:

Lattiapalkit paikoillaan

Yläkerta odottaa vuoroaan

Lattia (se alin taso tietysti vasta)