16. huhtikuuta 2015

Aika rientää

Olen halunnut päivittää monta kertaa ja monesta eri aiheesta, mutta ei kerta kaikkiaan ehdi! Ihmettelen ja arvostan suuresti niitä vanhempia (eritoten äitejä), jotka pystyvät äitiyslomalla vaikkapa tekemään väitöskirjan tai gradun, aktiivisesti bloggaamaan tai jotain muuta vastaavaa. Minulle riittää yksi kaksivuotias ja yksi puolivuotias varsin hyvin... Tai jos joskus saisi nukkua, voisi jotain ehtiä. Samasta syystä tämäkin päivitys on aika tyhjä tynkä (sikäli mikäli saan tämän valmiiksi, jos herra Vauva nukkuisi päiväunensa) ja samasta syystä kuvat ovat, jos mahdollista, vieläkin kamalampia. Kun kuvausajankohtaa ei oikein voi valita eikä kuvaamassa kauaa viipyä. Ehkä tuo pokkarikamerakin alkaa väsyä, ainakin tarkennus ja joidenkin värien toisto huononee jatkuvasti.

Valitusvirret siinä! Ollaan täällä saatu asioita aikaiseksikin, vaikka hitaalla aikataululla yhä. Jos hyvät tuulet puhaltavat, pääsemme yläkertaan ennen vappua. Pihalle pitäisi saapua vihdoin kaivuri, jos saataisiin kivet ja maakasat pois ja kantoja nypittyä myös. Mitään sen kummempia pihatavoitteita en tälle kesälle aseta, tai no jos saisi hiekat hankittua hiekkalaatikkoon niin hyvä olisi. Isäntä on vähän katsellut maakellarin rakennusohjeita ja hinkuaisi muuraamaan tiilisiä kohopenkkejä.


Rappuset ovat ihan valmiit ja ne ovat kauniit! Sitä on ehkä yläkuvasta vähän hankala hahmottaa, jotenkin tuo kaiken valtaava kama on ehtinyt jo rappusiinkin... Portaat valmisti Porrasmies, suosittelemme lämpimästi! Ihan ulkomailta Teiskosta (tamperelainen vitsi), kuten sattumalta myös sähkärimme sekä yläkerran lattialämmityksen kytkemässä käynyt putkari (eipä kiinnostanut riittävästi pieni asennustyö lattialämmitysjärjestelmän alunperin myynyttä isoa firmaa). Portaat ovat rungoltaan mäntyä ja askelmat koivua. Käsitelty Osmo Colorin vahoilla. Ihan todella mukavat käyttää, vaikka tuo tila ei kovin loivia portaita mahdollistakaan.

Portaiden edessä on muuten palasina ystäviltä lahjaksi saatu vuosisadan puolivälin puuviiluinen kirjahylly. Ihana lahja!

Portaat yläkerrasta

Porraskaide

Noista portaikon seinävalaisimista ei tullut otettua kunnon kuvaa, mutta ne ovat hyvin yksinkertaiset ja pyöreät. Ei kuitenkaan sellaiset puolipallot, niistä en pidä, vaan lieriönmuotoiset. Tuollaiset pillerirasiat halusin jotenkin taas intuitiivisesti, ehkä siksi, että lapsuudenkodissa sellainen oli portaikossa.


Yläkerran aula on kaikkia listoja myöten aivan valmis! Katossa on himmennettävät ledit.


Pikkumakkareissa on jo pimennys- ja sivuverhot paikoillaan.


Tampellan Huomenta! On se vaan ihana. Ja seinävaate on myös tulossa, vaalensinisenä versiona. Koska olen keräilijäluonne, myös vihreä ja punainen himottaisivat...


Toisessa pikkumakuuhuoneessa tekstiiliteemana Airikka-Lammin Eläintarha, sitä on verhoissa ja lampussa. Toinen sivuverho tulee saman kankaan sinisenä versiona, se odottaa vielä silitystä.


Muita olennaisuuksia: Isäntä ja isompi lapsi askartelivat yhteistyönä keittiöön hyllyn radiolle ja muulle päivittäin käytössä olevalle, mutta ärsyttävästi pöydällä ajelehtivalle tavaralle. Tämä onkin sitten ainoa myönnytys avohyllyille keittiössä... Avohyllyt ovat ihan todella kauniit ja ilmavat, mutta en ikinä jaksaisi siivota niitä pölystä ja keittiöliasta, olen liian mukavuudenhaluinen. Tai no, jos ja kun astiakaappi löydetään, sen päällä saattaa olla jonkinlainen paikka muutamalle kauniille purkille ja pannulle...


Keittiöönkin on saatu jo verhot. Olohuoneessakin on verhotangot, mutta toistaiseksi väliaikaiset verhot. Ostin kiireessä Ikean nettikaupasta vääränlaiset valoverhot (100% polyesteriä, mitäköhän ajattelin) ja muita verhoja on vielä ompelun tarpeessa.


Tässäpä kirja, joka on jo monessa blogissa näkynyt ja hyvä niin! Voitimme tämän 17 neliötä -blogin arvonnasta ja tämä on aivan ihastuttava kirja. Meillä on uusi puutalo, mutta monessa kohtaa voi silti samaistua vanhan remontoijiin, ainakin keskeneräisen sietämisessä ;) Kirjassa on paljon tietoa perinnemateriaaleista ja paljon sisustusinspiraatiota antavia taloesittelyitä. Isäntä olisi toivonut ehkä vielä jämerämpää faktaosuutta, mutta minusta tieto ja fiilis ovat hyvässä tasapainossa. Kannattaa vähintään lainata kirjastosta ja omaksi ostaa, jos vanhat talot ja remontointi (tai rakentaminen perinnemateriaalein) kiinnostaa.

2 kommenttia:

  1. Oi ompa hienot nuo keittiön verhot ..onkohan minun mummon vanhat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voipa hyvin ollakin, nettikirppikseltä ne on ostettu :)

      Poista