Fix it!

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että en ole käsityöihminen. Sormeni eivät ole kovinkaan näppärät, eikä kärsivällisyys tahdo riittää vähäisten taitojen harjoittelemiseen. Siitä huolimatta tartuin tänään härkää sarvista ja päätin tuunata sisustusta ihan omin pikku nakkisormisin kätösin.

DC-Fix on varmasti kaikille sisustusta, tuunailua ja muuta näpräilyä harrastaville ihan tuttu juttu. Minä törmäsin siihen ensi kertaa viime vuonna jossakin blogissa, eikä se silloin herättänyt sen kummempaa kiinnostusta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun valkoiset kodinkoneet olivat vihdoin keittiössä paikallaan, kumpusi jostain muistin perukoilta ajatus siitä, miten niistä voisi saada edes vähän vähemmän tylsän näköisiä. Asiaan perehtyminen toi ratkaisun myös kodinhoitohuoneen ja arkieteisen välisen lasioven näkyvyysongelmaan (ovesta on syytä nähdä läpi, ettei sitä vahingossa avaa pesualtaalla touhuavan henkilön päälle, mutta ei ole kivaa, että kylpyhuoneen ovelta on suora esteetön näkymä ulko-ovelle). Nyt kun muovikalvojen kanssa on vähän räpeltänyt, tulee heti mieleen monta muutakin käyttökohdetta!

Niin, se kodinhoitohuoneen ovi. Jos olisi ollut taas muutama satanen ylimääräistä budjetissa, olisi voinut ostaa suoraan satiinilasisen oven. Ei tietenkään ollut. Jotakin verhoviritelmää tuohon aluksi ajattelin, ennenkuin kalvohommat keksin. Tänään vein lapsen hoitoon, kaivelin ennen joulua Sinellistä tilatut DC-Fixit ja erinäiset työkalut esiin ja aloin kirjojen päällystystalkoita muistellen hommiin.

Paljon ei tarvita välineitä

Lähtötilanne

Aloitin pesemällä ensin lasiruudut raksapölyistä ja altaalla kylvetetyn pikkuihmisen rasvaisista sormenjäljistä. Sitten mittasin ruudut ja leikkasin mittojen mukaan ensimmäisen kalvopalan. Sitten vain kalvon asentamista paikalleen, ihan samalla metodilla tapahtuu kuin se kirjojen päällystäminen. Käytin "apulastana" lapsen neuvolakorttia, kun se osui kouraan eikä oikein parempaakaan tähän hätään löytynyt. Tapetointilasta tai vastaava olisi kyllä tässä omiaan.

Ensimmäisen ruudun jälkeen huomasin työskentelyssä virheen: palaa ei olisi kannattanut etukäteen koittaa saksilla leikata ruutuun sopivaksi, vaan leikata vähän ruutua isompi pala, jonka sitten huolittelee mattopuukolla oikean kokoiseksi. Vähän jäi rakoa reunaan. Ei huolta, seuraavan palan kohdalla sitten tarkemmin.

Puolivälissä

Lopputulos

Oven toiselta puolelta

Hyvähän siitä tuli! Helppoa, nopeaa ja halpaa. Taitaa kodinhoitohuoneen ikkunan alaosaan tulla näköesteeksi pitsikuvioista kalvoa... Salusiini siihen tulee sitten joskus, mutta se on epäkäytännöllinen niin kauan, kun tasolla vaihdetaan ehtiväisten tyyppien vaippoja. DC-Fixin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että se on helppo poistaa ilman liimajäämiä.

Keittiön lähtötilanne oli TYLSÄ (ja sotkuinen, mutta enpä taas viitsinyt kuvia varten paikkoja siistiä erikseen):

Ihan melkein näytti maalaisromanttiselta. Minulla on kyllä jemmassa erinäisiä retroisia kaakelitarroja, mutta en ajatellut alkaa niitä laitella paikoilleen ennenkuin muu sisustus on jotakuinkin kunnossa. Sitten vaan samat leikkaa-liimaa-askartele-toimenpiteet (paitsi apulastana tällä kertaa eräs muovinen kanta-asiakaskortti), lopputulos näyttää tältä:

Ei yhtään huono! Väri on voimakkaampi toisinto tuosta seinän kurkunväristä. Kuplia kalvoon jäi, samoin saumat näkee valoa vasten katsoessa ja vähän muutakin pientä nakkisormeilua tapahtui, mutta se ei haittaa. Kuplat puhkon nuppineulalla jos risottaa liikaa. Jos kyllästyn väriin, niin kalvot saa nopeasti pois ja vaikka uutta tilalle.

Koko hommaan meni aikaa pari tuntia ihmettelyineen ja kuvaamisineen. Rahaa meni yhteensä muutama kymppi, ja vihreää kalvoa jäi reilusti yhteen myöhemmin toteutettavaan projektiin. DC-Fixiä voi suositella esimerkiksi vuokrakoteihin pintojen nopeaan ja halpaan uudistukseen. Itse voisin kuvitella fiksaavani vaikkapa tylsät valkoiset laakaovet kirkkaankeltaisiksi. Jos tumpelo pystyy, pystyvät muutkin!

Rynttyliisan kotkotukset -blogissa ihastelin kirppislöytöä, punaista muovista vessapaperirullatelinettä, joka sopisi meidän vessaan kuin nenä päähän. Arvatkaapas mitä postitäti meille kiikutti! Kiitos paljon lahjasta Rynttyliisalle :) Pistän kyllä hyvän kiertämään heti tilaisuuden koittaessa.

Alla vilautus verholöydöistä. Vihreät auringonkukkaverhot tulevat keittiön isompaan ikkunaan, palloverho kappana pienempään. Ruskeapohjainen, vähän läpikuultava kukkaverho tulee arkieteisen oveen. Kaikki verhot on ostettu Facebookin kirppisryhmistä. Note to self: tee nyt vihdoin Ikea-ostoslista valmiiksi, verhotangoille on käyttöä jo! Ajattelin ostaa mustat verhotangot, tulevat sitten sähkötarvikkeiden kanssa kontrastiksi muuten vaaleille seinille ja valkoiselle katolle.