Seuraavat valokuvat ovat esimerkkejä keskeneräisessä talossa asumisen realiteeteista. Ei ole yritettykään siistiä. Tai no, ei se varmasti ole tällaista niillä henkilöillä, jotka ovat aikaansaapia ja reippaita, meillä tuli vastaan kyllä se kuuluisia muutonjälkeinen seinä. Eikä yhtään tarvitsisi tulla, kyllä sitä tekemistä olisi. Ei tässä mitenkään laakereilla ole lepäilty, mutta kai sitä saa hetken huoahtaa hyvällä omallatunnolla.
Kuvien kauheasta laadusta muutenkin taas varoittelen: kodin valaisuolot ovat hyvinkin keskeneräiset, ja pimeä tulee kovin aikaisin. Täällä maalla pimeä on myös oikeasti pimeää. Se on psykofyysisesti hyvin tervetullut asia verrattuna taajaman oranssiin valosaasteeseen, mutta koska meillä ei esimerkiksi ole vielä mitään ulkovalaistusta, rajoittaa se vähän tekemisiäkin. Otsalamppu on kyllä näppärä keksintö.
Meillä ei ole vielä käytössä sähköhellaa, ei ledejä muualla kuin kylppärissä, ei tiskikonetta, ei ilmastointia (kone kytkemättä), ei TV-antennia... Mutta on kunnan viemäri (pumppu asennettiin kaksi päivää ennen muuttoa), hyvä pyykkikone, internet (mokkula, löytää 4G:tä jopa välillä) ja oikein oikein hyvät naapurit.
 |
| Kylppärissä on toinen suihkusetti asennettuna |
 |
| Ledeistä tulee hotellitunnelma |
 |
| Peilikaappi, vetimet ja silikoonatut laatat |
 |
| Pyykkikone on hyvä |
 |
| Pakastinkolossa on pakastin |
 |
| Allaskaapin silikoonasin tänään |
Talossa on joka tapauksessa oikeanlainen tunnelma. Se löytyi eräänä aamupäivänä, kun Isäntä oli virittänyt hellaan tulet, teevesi kiehui ja radiosta tuli Muistatko Monrepos'n, esittäjänä Annikki Tähti. Koitin ottaa hellasta kuvan, kuvausassistentti tuppasi tulilinjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti