15. tammikuuta 2014

Fix it!

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että en ole käsityöihminen. Sormeni eivät ole kovinkaan näppärät, eikä kärsivällisyys tahdo riittää vähäisten taitojen harjoittelemiseen. Siitä huolimatta tartuin tänään härkää sarvista ja päätin tuunata sisustusta ihan omin pikku nakkisormisin kätösin.

DC-Fix on varmasti kaikille sisustusta, tuunailua ja muuta näpräilyä harrastaville ihan tuttu juttu. Minä törmäsin siihen ensi kertaa viime vuonna jossakin blogissa, eikä se silloin herättänyt sen kummempaa kiinnostusta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun valkoiset kodinkoneet olivat vihdoin keittiössä paikallaan, kumpusi jostain muistin perukoilta ajatus siitä, miten niistä voisi saada edes vähän vähemmän tylsän näköisiä. Asiaan perehtyminen toi ratkaisun myös kodinhoitohuoneen ja arkieteisen välisen lasioven näkyvyysongelmaan (ovesta on syytä nähdä läpi, ettei sitä vahingossa avaa pesualtaalla touhuavan henkilön päälle, mutta ei ole kivaa, että kylpyhuoneen ovelta on suora esteetön näkymä ulko-ovelle). Nyt kun muovikalvojen kanssa on vähän räpeltänyt, tulee heti mieleen monta muutakin käyttökohdetta!

Niin, se kodinhoitohuoneen ovi. Jos olisi ollut taas muutama satanen ylimääräistä budjetissa, olisi voinut ostaa suoraan satiinilasisen oven. Ei tietenkään ollut. Jotakin verhoviritelmää tuohon aluksi ajattelin, ennenkuin kalvohommat keksin. Tänään vein lapsen hoitoon, kaivelin ennen joulua Sinellistä tilatut DC-Fixit ja erinäiset työkalut esiin ja aloin kirjojen päällystystalkoita muistellen hommiin.

Paljon ei tarvita välineitä

Lähtötilanne

Aloitin pesemällä ensin lasiruudut raksapölyistä ja altaalla kylvetetyn pikkuihmisen rasvaisista sormenjäljistä. Sitten mittasin ruudut ja leikkasin mittojen mukaan ensimmäisen kalvopalan. Sitten vain kalvon asentamista paikalleen, ihan samalla metodilla tapahtuu kuin se kirjojen päällystäminen. Käytin "apulastana" lapsen neuvolakorttia, kun se osui kouraan eikä oikein parempaakaan tähän hätään löytynyt. Tapetointilasta tai vastaava olisi kyllä tässä omiaan.


Ensimmäisen ruudun jälkeen huomasin työskentelyssä virheen: palaa ei olisi kannattanut etukäteen koittaa saksilla leikata ruutuun sopivaksi, vaan leikata vähän ruutua isompi pala, jonka sitten huolittelee mattopuukolla oikean kokoiseksi. Vähän jäi rakoa reunaan. Ei huolta, seuraavan palan kohdalla sitten tarkemmin.

Puolivälissä

Lopputulos

Oven toiselta puolelta

Hyvähän siitä tuli! Helppoa, nopeaa ja halpaa. Taitaa kodinhoitohuoneen ikkunan alaosaan tulla näköesteeksi pitsikuvioista kalvoa... Salusiini siihen tulee sitten joskus, mutta se on epäkäytännöllinen niin kauan, kun tasolla vaihdetaan ehtiväisten tyyppien vaippoja. DC-Fixin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että se on helppo poistaa ilman liimajäämiä.

Keittiön lähtötilanne oli TYLSÄ (ja sotkuinen, mutta enpä taas viitsinyt kuvia varten paikkoja siistiä erikseen):




Ihan melkein näytti maalaisromanttiselta. Minulla on kyllä jemmassa erinäisiä retroisia kaakelitarroja, mutta en ajatellut alkaa niitä laitella paikoilleen ennenkuin muu sisustus on jotakuinkin kunnossa. Sitten vaan samat leikkaa-liimaa-askartele-toimenpiteet (paitsi apulastana tällä kertaa eräs muovinen kanta-asiakaskortti), lopputulos näyttää tältä:




Ei yhtään huono! Väri on voimakkaampi toisinto tuosta seinän kurkunväristä. Kuplia kalvoon jäi, samoin saumat näkee valoa vasten katsoessa ja vähän muutakin pientä nakkisormeilua tapahtui, mutta se ei haittaa. Kuplat puhkon nuppineulalla jos risottaa liikaa. Jos kyllästyn väriin, niin kalvot saa nopeasti pois ja vaikka uutta tilalle.

Koko hommaan meni aikaa pari tuntia ihmettelyineen ja kuvaamisineen. Rahaa meni yhteensä muutama kymppi, ja vihreää kalvoa jäi reilusti yhteen myöhemmin toteutettavaan projektiin. DC-Fixiä voi suositella esimerkiksi vuokrakoteihin pintojen nopeaan ja halpaan uudistukseen. Itse voisin kuvitella fiksaavani vaikkapa tylsät valkoiset laakaovet kirkkaankeltaisiksi. Jos tumpelo pystyy, pystyvät muutkin!

Rynttyliisan kotkotukset -blogissa ihastelin kirppislöytöä, punaista muovista vessapaperirullatelinettä, joka sopisi meidän vessaan kuin nenä päähän. Arvatkaapas mitä postitäti meille kiikutti! Kiitos paljon lahjasta Rynttyliisalle :) Pistän kyllä hyvän kiertämään heti tilaisuuden koittaessa.


Alla vilautus verholöydöistä. Vihreät auringonkukkaverhot tulevat keittiön isompaan ikkunaan, palloverho kappana pienempään. Ruskeapohjainen, vähän läpikuultava kukkaverho tulee arkieteisen oveen. Kaikki verhot on ostettu Facebookin kirppisryhmistä. Note to self: tee nyt vihdoin Ikea-ostoslista valmiiksi, verhotangoille on käyttöä jo! Ajattelin ostaa mustat verhotangot, tulevat sitten sähkötarvikkeiden kanssa kontrastiksi muuten vaaleille seinille ja valkoiselle katolle.


11. tammikuuta 2014

Pieniä puuhia

Vaihteeksi vähän kuvia touhuista. Ruukutin tällä viikolla vihdoin muuton yhteydessä pistokkaiksi teurastetut huonekasvit.


Tänään sain myös edes jotain tolkkua tuohon "varastotavaraan", eli kaikkeen siihen, jonka oikea paikka on yläkerrassa... Suurin osa tavarasta oli varastoituna työhuoneeseen alla näkyvällä tavalla. Osa oli vessassa, osa rappusten alapäässä.


Järjestelyjen jälkeen työhuoneessa näytti jo jotenkin järjelliseltä. Nuo Lundiat ovat lahja ystäviltä. Mikä voisi olla parempi lahja uuteen kotiin kuin iso kasa (käytettyä) Lundiaa? Nuo elementit ovat niin käteviä, hyllyn saa kasaan yksi ihminen ilman työkaluja tai muita vipstaakeja.


Lapsi nukkuu myös työhuoneessa, saa olla omassa rauhassaan. Vihreä ja vaaleanpunakuvioinen peitto ovat niitä Ekensin sammakkotäkkejä, joista joskus muinoin iloitsin.


Vessa alkaa olla jo pönttöä ja paria listaa vaille valmis.



Paitsi mattoja on vielä läjä varastossa. Nämä puulattiat lattialämmityksellä ovat sen verran mukavia jalan alla, että eipä ole kiirettä saada mattoja lattiaan. Pestä nuo pitäisi joka tapauksessa ensin.


Kodinhoitohuoneeseen saatiin jo yksi kolmesta retrovalaisimesta.


Isäntä aloitteli saunan kiviseinän kalkkimaalaushommaa. Alla lähtotilanne, kahiseinä on tasoitettu märkätilatasoitteella. Kalkkimaalina käytimme valmista Maatilan kalkkimaalia.


Alla seinä ensimmäisen kerroksen jälkeen märkänä.


Ja tuossa alla jo vähän kuivahtaneena. Ainakin toinen kerros tulee vielä. Maali levitettiin seinälle kalkkihakkurilla. Muuten oli kuulemma suhteellisen helppoa hommaa, mutta maalia sai aika kauan sekoitella, että pohjalle painunut aines tuli mukaan.


Kaneja ei vieläkään kiinnosta liikuskella häkin ulkopuolella. Hitaasti lämpiäviä otuksia.

4. tammikuuta 2014

Vuosi vaihtui, mutta talvi ei tullut

Hyvää uutta vuotta vaan. Lumi se yhä odotuttaa itseään, kurakelit jatkuvat. Tässä muutama kuva pihamaasta nyt:


Ulko-ovelta tielle päin näyttää tältä. Autokatos tulee sitten joskus tuohon roskapönttöä vastapäätä. Ja roskiksellekin rakennettaneen joku katos.


Tuosta tontin keskivaiheilta pitäisi nyt talven (heh) aikana kaataa vielä yhdeksän mäntyä. Sitten keväällä levitellään siihen pari pintamaakasaa, vähän lantalanpohjaa ja kalkkia. Vähän olen jo siemenluetteloita selannut, taitaa tulla kyllä runsaudenpula. Kasvihuonetta ei kyllä vielä ensi kasvukaudelle saada.


Tuolla maa- ja roinakasojen takana on maakellarin kuoppa.



Joulukuun myrskyt kaatoivat tontin pohjoislaidalta pari honteloa kuusta, mikä oli sinänsä odotettavissa tuon avohakkuun takia.


Joulua edeltävällä viikolla saatiin televisioantenni. Olin kotosalla kun se asennettiin, mutta jäi kyllä vähän mysteeriksi, miten asentajat kiipesivät tuonne jäiselle katolle... Tai oli niillä tikkaat mukana, mutta silti!


Pari päivää ennen muuttoa saatiin vihdoin myös viemäriin pumppu. Jollain keinoilla sekä tuo tarkastuskaivo että taustalla näkyvä sähkökaappi pitäisi naamioida. Mitään tekokiveä en kyllä ainakaan halua. Tuohon liepeille tulevat polttopuukatos, huussi ja pyykinkuivauskin. Tuohon takavasemmalle tontinkulmaan ajattelin marjapensaita, terijoensalavamietteet katosivat samantien, kun luin niiden leviämiskyvystä.

Sisältä ei tekisi mieli ottaa mitään kuvia. Remontin keskellä asuvat varmaan tietävät miksi: mikään tavara ei ole paikoillaan, huonekalut ovat vääriä ja väärässä paikassa, kaikenlaista tavaraa ajelehtii nurkissa, eikä jaksa tai ehdi lavastaa mitään siistejä kulisseja. Tässä kuitenkin jotain:


 Keittiössä näyttää suurinpiirtein tuolta. Jääkaappi ja astianpesukone eivät jää valkoisiksi. Tuo pöytä on Isännän isoisän tekemä ja hieno onkin, nuo halvat mäntytuolit eivät sovi kyllä kuvaan mitenkään...


Kaalimaan kanit käytössä!


Vessa on edelleen komerona, eikä siellä ole pyttyä. Seinälamppuun sain kuitenkin polttimot paikoilleen. Mäkisen kuvastimen peili ja GWS:n peltinen lääkekaappi odottelevat pääsyä seinälle. Saippuakuppi on Soap Factoryn keraaminen, pesukoneen kestävä kuppi.


Arkea kodinhoitohuoneessa. Listoja puuttuu, valaisimiakin puuttuu (katostakin, retrovalaisimet kaipaavat vielä vähän sähköhommia), pyykit kuivuvat lattiatelineessä koska pakastimen yläpuolelle ei vielä voi viritellä mitään, kun sähköt ovat kesken. Sähköistä puheen ollen, sähköliesi saatiin käyttöön joulua edeltävällä viikolla. Vielä se ei ole missään tulikokeessa ollut, mutta perushommat toimivat hyvin.


Pyykkikone on hiukkasen irti seinästä, koska hanat laiteltiin vähän eri lailla kuin alunperin oli tarkoitus. Isäntä on tehnyt jo suunnitelman tilanteen korjaamiseksi, mutta se nyt on työlistalla viimeisenä eli korjaantunee joskus viiden vuoden aikajänteellä.