Aika rientää

Olen halunnut päivittää monta kertaa ja monesta eri aiheesta, mutta ei kerta kaikkiaan ehdi! Ihmettelen ja arvostan suuresti niitä vanhempia (eritoten äitejä), jotka pystyvät äitiyslomalla vaikkapa tekemään väitöskirjan tai gradun, aktiivisesti bloggaamaan tai jotain muuta vastaavaa. Minulle riittää yksi kaksivuotias ja yksi puolivuotias varsin hyvin... Tai jos joskus saisi nukkua, voisi jotain ehtiä. Samasta syystä tämäkin päivitys on aika tyhjä tynkä (sikäli mikäli saan tämän valmiiksi, jos herra Vauva nukkuisi päiväunensa) ja samasta syystä kuvat ovat, jos mahdollista, vieläkin kamalampia. Kun kuvausajankohtaa ei oikein voi valita eikä kuvaamassa kauaa viipyä. Ehkä tuo pokkarikamerakin alkaa väsyä, ainakin tarkennus ja joidenkin värien toisto huononee jatkuvasti.

Valitusvirret siinä! Ollaan täällä saatu asioita aikaiseksikin, vaikka hitaalla aikataululla yhä. Jos hyvät tuulet puhaltavat, pääsemme yläkertaan ennen vappua. Pihalle pitäisi saapua vihdoin kaivuri, jos saataisiin kivet ja maakasat pois ja kantoja nypittyä myös. Mitään sen kummempia pihatavoitteita en tälle kesälle aseta, tai no jos saisi hiekat hankittua hiekkalaatikkoon niin hyvä olisi. Isäntä on vähän katsellut maakellarin rakennusohjeita ja hinkuaisi muuraamaan tiilisiä kohopenkkejä.

Rappuset ovat ihan valmiit ja ne ovat kauniit! Sitä on ehkä yläkuvasta vähän hankala hahmottaa, jotenkin tuo kaiken valtaava kama on ehtinyt jo rappusiinkin... Portaat valmisti Porrasmies, suosittelemme lämpimästi! Ihan ulkomailta Teiskosta (tamperelainen vitsi), kuten sattumalta myös sähkärimme sekä yläkerran lattialämmityksen kytkemässä käynyt putkari (eipä kiinnostanut riittävästi pieni asennustyö lattialämmitysjärjestelmän alunperin myynyttä isoa firmaa). Portaat ovat rungoltaan mäntyä ja askelmat koivua. Käsitelty Osmo Colorin vahoilla. Ihan todella mukavat käyttää, vaikka tuo tila ei kovin loivia portaita mahdollistakaan.

Portaiden edessä on muuten palasina ystäviltä lahjaksi saatu vuosisadan puolivälin puuviiluinen kirjahylly. Ihana lahja!

Portaat yläkerrasta

Porraskaide

Noista portaikon seinävalaisimista ei tullut otettua kunnon kuvaa, mutta ne ovat hyvin yksinkertaiset ja pyöreät. Ei kuitenkaan sellaiset puolipallot, niistä en pidä, vaan lieriönmuotoiset. Tuollaiset pillerirasiat halusin jotenkin taas intuitiivisesti, ehkä siksi, että lapsuudenkodissa sellainen oli portaikossa.

Yläkerran aula on kaikkia listoja myöten aivan valmis! Katossa on himmennettävät ledit.

Pikkumakkareissa on jo pimennys- ja sivuverhot paikoillaan.

Tampellan Huomenta! On se vaan ihana. Ja seinävaate on myös tulossa, vaalensinisenä versiona. Koska olen keräilijäluonne, myös vihreä ja punainen himottaisivat...

Toisessa pikkumakuuhuoneessa tekstiiliteemana Airikka-Lammin Eläintarha, sitä on verhoissa ja lampussa. Toinen sivuverho tulee saman kankaan sinisenä versiona, se odottaa vielä silitystä.

Muita olennaisuuksia: Isäntä ja isompi lapsi askartelivat yhteistyönä keittiöön hyllyn radiolle ja muulle päivittäin käytössä olevalle, mutta ärsyttävästi pöydällä ajelehtivalle tavaralle. Tämä onkin sitten ainoa myönnytys avohyllyille keittiössä... Avohyllyt ovat ihan todella kauniit ja ilmavat, mutta en ikinä jaksaisi siivota niitä pölystä ja keittiöliasta, olen liian mukavuudenhaluinen. Tai no, jos ja kun astiakaappi löydetään, sen päällä saattaa olla jonkinlainen paikka muutamalle kauniille purkille ja pannulle...

Keittiöönkin on saatu jo verhot. Olohuoneessakin on verhotangot, mutta toistaiseksi väliaikaiset verhot. Ostin kiireessä Ikean nettikaupasta vääränlaiset valoverhot (100% polyesteriä, mitäköhän ajattelin) ja muita verhoja on vielä ompelun tarpeessa.

Tässäpä kirja, joka on jo monessa blogissa näkynyt ja hyvä niin! Voitimme tämän 17 neliötä -blogin arvonnasta ja tämä on aivan ihastuttava kirja. Meillä on uusi puutalo, mutta monessa kohtaa voi silti samaistua vanhan remontoijiin, ainakin keskeneräisen sietämisessä ;) Kirjassa on paljon tietoa perinnemateriaaleista ja paljon sisustusinspiraatiota antavia taloesittelyitä. Isäntä olisi toivonut ehkä vielä jämerämpää faktaosuutta, mutta minusta tieto ja fiilis ovat hyvässä tasapainossa. Kannattaa vähintään lainata kirjastosta ja omaksi ostaa, jos vanhat talot ja remontointi (tai rakentaminen perinnemateriaalein) kiinnostaa.

Maailman kaunein valaisin ja jännän äärellä olemista

Tämä teksti julkaistaan, jos vauva malttaa nukkua (ei malttanut, uusi yritys seuraavana päivänä). Nyt olisi ehkä ollut jotain asiaakin, mutta ei vaan tahdo olla aikaa päivittää! Asiaa ei auta hidas nettiyhteys, jonka varassa kuvien (pienienkin) lataamisessa kestää ja kestää...

Meille on saapunut keittiöön maailman kaunein valaisin. Tulen siitä iloiseksi joka päivä. Etsin tätä kokonaisen vuoden, ja vihdoin taivuin ostamaan Etsyn kautta tanskalaisesta vintage-kaupasta (ei ollut todellakaan mikään halpa kirppislöytö). Saa tässä talossa olla vähän hintavampaa designiakin, kunhan se on näin kaunista.

Kuva ei todellakaan tee oikeutta tälle kaunottarelle. Kyseessä on Kaj Franckin suunnittelema, vuonna 1974 Fog & Morupin valmistama Kalas-emalivalaisin. Kuviona tietysti Esteri Tomulan Raija Uosikkisen (hei vaan imetysaivot) Primavera. Tätä on valmistettu keltaisen lisäksi ruskeana, vihreänä ja punaisena sekä valkoisena Ritari-kuviolla, ja myös pienemmässä koossa. Nyt täytyisi vähän hillitä intoa ostaa saman kuosin kahvipannut ja kattilat...

Isäntä jäi juuri kahden viikon talvilomalle (lue: raksalomalle), ja ensi töikseen vei rappuset yläkertaan.

Tee-se-itse-raksalla on aiheeseen sopivat telineet. Viimeiset kipsilevyt seinään menevät tuossa. Puusepän tekemien sisäportaiden pitäisi tulla ensi viikolla, sitä ennen seinän on oltava valmis.

Fix it!

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että en ole käsityöihminen. Sormeni eivät ole kovinkaan näppärät, eikä kärsivällisyys tahdo riittää vähäisten taitojen harjoittelemiseen. Siitä huolimatta tartuin tänään härkää sarvista ja päätin tuunata sisustusta ihan omin pikku nakkisormisin kätösin.

DC-Fix on varmasti kaikille sisustusta, tuunailua ja muuta näpräilyä harrastaville ihan tuttu juttu. Minä törmäsin siihen ensi kertaa viime vuonna jossakin blogissa, eikä se silloin herättänyt sen kummempaa kiinnostusta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun valkoiset kodinkoneet olivat vihdoin keittiössä paikallaan, kumpusi jostain muistin perukoilta ajatus siitä, miten niistä voisi saada edes vähän vähemmän tylsän näköisiä. Asiaan perehtyminen toi ratkaisun myös kodinhoitohuoneen ja arkieteisen välisen lasioven näkyvyysongelmaan (ovesta on syytä nähdä läpi, ettei sitä vahingossa avaa pesualtaalla touhuavan henkilön päälle, mutta ei ole kivaa, että kylpyhuoneen ovelta on suora esteetön näkymä ulko-ovelle). Nyt kun muovikalvojen kanssa on vähän räpeltänyt, tulee heti mieleen monta muutakin käyttökohdetta!

Niin, se kodinhoitohuoneen ovi. Jos olisi ollut taas muutama satanen ylimääräistä budjetissa, olisi voinut ostaa suoraan satiinilasisen oven. Ei tietenkään ollut. Jotakin verhoviritelmää tuohon aluksi ajattelin, ennenkuin kalvohommat keksin. Tänään vein lapsen hoitoon, kaivelin ennen joulua Sinellistä tilatut DC-Fixit ja erinäiset työkalut esiin ja aloin kirjojen päällystystalkoita muistellen hommiin.

Paljon ei tarvita välineitä

Lähtötilanne

Aloitin pesemällä ensin lasiruudut raksapölyistä ja altaalla kylvetetyn pikkuihmisen rasvaisista sormenjäljistä. Sitten mittasin ruudut ja leikkasin mittojen mukaan ensimmäisen kalvopalan. Sitten vain kalvon asentamista paikalleen, ihan samalla metodilla tapahtuu kuin se kirjojen päällystäminen. Käytin "apulastana" lapsen neuvolakorttia, kun se osui kouraan eikä oikein parempaakaan tähän hätään löytynyt. Tapetointilasta tai vastaava olisi kyllä tässä omiaan.

Ensimmäisen ruudun jälkeen huomasin työskentelyssä virheen: palaa ei olisi kannattanut etukäteen koittaa saksilla leikata ruutuun sopivaksi, vaan leikata vähän ruutua isompi pala, jonka sitten huolittelee mattopuukolla oikean kokoiseksi. Vähän jäi rakoa reunaan. Ei huolta, seuraavan palan kohdalla sitten tarkemmin.

Puolivälissä

Lopputulos

Oven toiselta puolelta

Hyvähän siitä tuli! Helppoa, nopeaa ja halpaa. Taitaa kodinhoitohuoneen ikkunan alaosaan tulla näköesteeksi pitsikuvioista kalvoa... Salusiini siihen tulee sitten joskus, mutta se on epäkäytännöllinen niin kauan, kun tasolla vaihdetaan ehtiväisten tyyppien vaippoja. DC-Fixin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että se on helppo poistaa ilman liimajäämiä.

Keittiön lähtötilanne oli TYLSÄ (ja sotkuinen, mutta enpä taas viitsinyt kuvia varten paikkoja siistiä erikseen):

Ihan melkein näytti maalaisromanttiselta. Minulla on kyllä jemmassa erinäisiä retroisia kaakelitarroja, mutta en ajatellut alkaa niitä laitella paikoilleen ennenkuin muu sisustus on jotakuinkin kunnossa. Sitten vaan samat leikkaa-liimaa-askartele-toimenpiteet (paitsi apulastana tällä kertaa eräs muovinen kanta-asiakaskortti), lopputulos näyttää tältä:

Ei yhtään huono! Väri on voimakkaampi toisinto tuosta seinän kurkunväristä. Kuplia kalvoon jäi, samoin saumat näkee valoa vasten katsoessa ja vähän muutakin pientä nakkisormeilua tapahtui, mutta se ei haittaa. Kuplat puhkon nuppineulalla jos risottaa liikaa. Jos kyllästyn väriin, niin kalvot saa nopeasti pois ja vaikka uutta tilalle.

Koko hommaan meni aikaa pari tuntia ihmettelyineen ja kuvaamisineen. Rahaa meni yhteensä muutama kymppi, ja vihreää kalvoa jäi reilusti yhteen myöhemmin toteutettavaan projektiin. DC-Fixiä voi suositella esimerkiksi vuokrakoteihin pintojen nopeaan ja halpaan uudistukseen. Itse voisin kuvitella fiksaavani vaikkapa tylsät valkoiset laakaovet kirkkaankeltaisiksi. Jos tumpelo pystyy, pystyvät muutkin!

Rynttyliisan kotkotukset -blogissa ihastelin kirppislöytöä, punaista muovista vessapaperirullatelinettä, joka sopisi meidän vessaan kuin nenä päähän. Arvatkaapas mitä postitäti meille kiikutti! Kiitos paljon lahjasta Rynttyliisalle :) Pistän kyllä hyvän kiertämään heti tilaisuuden koittaessa.

Alla vilautus verholöydöistä. Vihreät auringonkukkaverhot tulevat keittiön isompaan ikkunaan, palloverho kappana pienempään. Ruskeapohjainen, vähän läpikuultava kukkaverho tulee arkieteisen oveen. Kaikki verhot on ostettu Facebookin kirppisryhmistä. Note to self: tee nyt vihdoin Ikea-ostoslista valmiiksi, verhotangoille on käyttöä jo! Ajattelin ostaa mustat verhotangot, tulevat sitten sähkötarvikkeiden kanssa kontrastiksi muuten vaaleille seinille ja valkoiselle katolle.

Iih, Renovaa!

Tänään raksalla kuultiin ihastuksen huokauksia ja innokkaita vinkaisuja. Jostain syystä nuo oikeanlaiset katkaisijat ja rasiat vain ovat olleet Emännälle niin iso juttu. Päähänpinttymä jopa. Onhan ne nyt vaan hienot. Tuovat myös vähän lisäsärmää sisustukseen, ettei ole kaikki niin hempeää. Yläkerrassa aikoinaan varmaan tehdään toisenlaisia ratkaisuja, mutta yläkerrasta on muutenkin tulossa vähän erinäköinen.

Kuvia ei oikein ehtinyt räpsiä kuin aamuhämärissä, viikonlopun aikana koitan ehtiä paremmin! Alkuviikosta pitäisi tulla valaisimia, keskiviikkona tehdään näillä näkymin kaikki kytkennät loppuun. Se on ihan hyväkin, koska keskiviikkona on myös muuttotarkastus. Pitää toivoa, että putkarikin ehtii mukaan loppukiriin (tänään aloitteli hommia, niistäkin kuvia sitten viikonloppuna).

Älkää huomioiko likaisia & saumaamattomia laattoja

Kuistilla

Kodarissa

Ai niin, tuli luntakin

Olkkarissa

Hella on narussa myös

Piiloon jäävät rasiat on mallia perus

Ovikellokin löytyy

Pitääkin muistaa vaihtaa tuohon tekstiksi Pyyhaka

Sitä ja tätä

Töllissä on jo mukavan lämmintä, hyvin pelaa siis pumppu. Alla kuvia muusta edistymisestä:

Väliovia on paikoillaan

Nelipeiliset, ehdottomasti

Tasot ovat mukavan massiivisia laminaatiksi

Altaille tehtiin reikä

Metsämaisemaa on mukava katsella

Kuistin ovi on lasitettu

Emäntä maalasi kattolistaa

Tuommoista profiilia

Isäntä ryhtyi laatoitushommiin

Eipä tullut otettua kuvaa valmiista kodarista

Keittiössä homma meni näin

Annettiin köniin maalaisromantiikalle

Retroisaa, ah!

Raksablogeissa on esitelty raksakenkiä. Tässä Emännän lenkkarit. Ne olivat alkujaan joskus kymmenen vuotta sitten punaiset kaupunkilenkkarit. Maatalouden perustutkintoa tehdessä ne olivat peltolenkkarit ja nyt sitten vielä raksalenkkarit. Raksalenkkarit joutavat kyllä kohta autuaammille askellusmaille, sisällä on lämmin, joten jalat viihtyvät paremmin noissa kumisämpylä-feikkicrocseissa. Isännällä on ihan oikeat kunnon työkengät tietenkin.

Kovasti on pimeää jo iltaisin!