Hernekeittoa

Hommat hidastuivat taas kerran, kun en päässytkään maalaushommiin. Isäntä on siis joutunut tekemään kaiken. Toiveet päästä yläkertaan ennen lokakuuta taisivat haihtua, mutta ehtiipä sinne sitten myöhemminkin.

Isäntä ei arvosta kovastikaan tuota isomman pikkumakuuhuoneen seinien väriä. Totesi vaan, että "onneksi tuon oven saa kiinni". Sehän on ihan täydellinen 70-luvun hernekeittovihreä! Tämä on tätä, kun sisustussuunnitelma on täysin minun pääni sisällä, ei voi Isäntä ymmärtää visioita... Kyllä se sitten lopuksi näyttää hyvältä! Olen siitä ihan varma.

Tuo digipokkari taitaa alkaa vedellä viimeisiään, kuvanlaatu heikkenee heikkenemistään... Taas kerran näyttää vihreän sävyt olevan juuri ne hankalimmat. En tiedä, onko näistä kuvista mitään iloa, mutta onpa muutama kuitenkin.

Ilman salamaa

Salamalla

Minusta tuo piippu pitäisi rapata valkoiseksi. Isännän mielestä se voisi olla noinkin. Lattialla on suojapahvi, laudat ovat lattiassa ja oven edessä piti kikkailla nätin näköisesti.

Tummanvihreä lattia tulee, vaikka taas tuo puu on kivan näköistä

Lattialämmitysputket ja -levyt on taas itse asennettu. Lattia on valmis myös toisessa pikkumakuuhuoneessa ja melkein valmis isossa. Aula ja vaatehuone vielä.

Tämä taitaa olla melko kärsivällisten lukijoiden blogi, kun valmista ei oikein tule millään :) Kyllä meillekin joskus tulee "valmiit huoneet" tunniste tuonne listaan, mutta en laita sinne mitään, ennen kuin joku huone on ihan oikeasti valmis, listoineen, mielellään sisustuksineenkin ainakin sinne päin.

Hupsista

Oho, nyt onkin jo elokuu. Aika rientää, kun on kärpäsiä, vai miten se Kermit-sammakko asian muotoili.

Tontille tuoduista kasveista iloisimmin taitaa menestyä Isännän hankkima begonia.

Kasvimaakokeilu, no, se puolestaan näyttää tältä:

Minulla on tekosyitä! Ensinnäkin, kesäkuu oli tunnetusti hyvin kylmä ja märkä. Tuo savekas maa kastui niin litimäräksi, ettei sinne viitsinyt mennä tallomaan ja maata tiivistämään. Kesäkuun ykköskasvi ja -menestyjä oli vesiheinä, joka sittemmin on kyllä kuivunut ja laonnut pois. Kesäkurpitsan ja kurkun siemeniä en kylvänyt ollenkaan, eipä niistä olisi kompostilantakasassakaan mitään tullut niissä 12 asteen lämpötiloissa. Heinäkuun koittaessa peli oli jo ns. menetetty.

Toisekseen, olen aika pitkälti joutunut keskittymään pötsi numero kakkosen kasvatteluun. Ei ole ollut ihan keveätä tälläkään kertaa. Pari kuukautta pitäisi vielä jaksaa.

On tuolta kasvimaalta löydetty ja syöty kuitenkin perunaa ja muutama sipulikin. Jos joku ei ole ennen nähnyt riemukkaasti kukkivaa retiisiä, niin tässäpä sellainen:

 

Yksi herneenverso on innostunut näemmä kukkimaan, josko siitä palko tulisi?

Luonnonkasvit ja -eläimet viihtyvät tontilla ja maisemissa hienosti. Sateisen alkukesän jälkeen on näkynyt ilahduttavan paljon kimalaisia ja mehiläisiä. Horsma, vadelma, nokkonen, apilat, valvatit, sauniot, taikinamarja, saniaiset ja mustikka kukoistavat. Paitsi mustikka vähän huonommin, vähäluminen talvi oli sille huono. Maistiaiset ollaan kyllä saatu, niin myös ahomansikasta. Bongasin heti heinäkuun alussa myös suuria punikkitatteja, mutta ne kuivahtivat nopeasti pois helteiden alettua. On ollut mielenkiintoista seurata, miten puuston poistumisen jälkeen lehtomaisesta kangasmetsästä tulee rehevähkö niitty. Itselle uusi tuttavuus oli kasvimaan reunalle ilmestynyt syyläjuuri, hauskan näköinen tyyppi.

Puuliiterissä on nyt noin 25 heittomottia puuta. Riittänee hetkeksi. Vieläkin tuosta keskeltä tonttia pitäisi kaataa yhdeksän mäntyä, vaan mihinkäs ne halot laittaisi?

Talossa on meidän perheen lisäksi kasvatettu ainakin kaksi västäräkkipesyettä ja yksi sinitiaissellainen. Ja pesällinen ampiaisia. Havaintojen mukaan tontilla on onnistuneesti pesinyt myös kirjosieppo (pöntössä), räkättirastas ainakin kahdella pesällisellä sekä peipponen. Muuten ollaan taas nähty kettuja, supikoira, haukkoja, peuroja ja kauriita.

Tulen kyllä joka päivä hyvin iloiseksi siitä, että ikkunoista näkyy metsää eikä taloja. Toistaiseksi maalle muutto on ollut henkisesti ja fyysisesti erittäin positiivinen kokemus. Ei haittaa sekään, että talo on kesken ja hommaa riittää. Ei tunnu silti olevan kiire. Kaikkea mukavaa voi rauhassa suunnitella ilman stressiä, kuten vaikka kesäpossujen ottamista kestorikkakasvien juurien hävittämiseksi, tai persikkapuun istutusta tontin lämpimimmälle paikalle.

Sisällä on tehty töitä yläkerrassa, alakertaan ei kuulu uutta. Koitetaan saada yläkerta muuttovalmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta ei sekään haittaa, jos ei ehditä.

Iso makuuhuone on pohjamaalissa. Siitä tulee ihan vain valkoinen, talon ainoa valkoinen huone. Lattia samaa harmaata kuin alakerrassa (ja muualla lastenhuoneita lukuunottamatta).

Emännän velipoika kävi hellepäivän ratoksi maalaamassa vaatekomeron pohjamaaliin. Tuo on jämät Ballerina-sävyisestä öljytemperasta, jolla piti maalata kuistin seinät. Näyttää edelleen mummokalsarin väriseltä, eikä sellaiselta kauniilta roosalta. Vaan tulipa sekin maali hyötykäyttöön!

Isoveljen makuuhuone on myös pohjamaalissa. Tästä tulee vihreä, Tikkurilan sävy Wasabi. Lattiasta tulee tummanvihreä, sävy Jaava. Lattiaan on jo malliksi aloiteltu koolauksia:

Toisen pikkumakuuhuoneen värimaailma muuttui. Siitä tulee oranssinkeltaisen sijaan siniharmaa, sävy Salaisuus. Lattia on kuitenkin edelleen tummanpunainen, sävy Cayenne. Oranssia tulee yläkerran aulaan kahdelle seinälle, sävy Juice. Muuten kaikki seinät ovat jo valmiina, paitsi tuosta rappukuilun kohdalta. Tehdään ne vasta sitten, kun tuo kerrosten välinen suojavaneri luukkuineen poistuu. Ajateltiin tehdä rappusetkin itse.

Tällaista tänne meille kuuluu! Haaveissa olisi ehkä myös joulusauna omassa saunassa, katsotaan toteutuuko.

Toukokuun terveiset

Nyt on kyllä ilmoja sen verran pidellyt, ettei malttaisi juuri sisällä ollakaan. Tänä vuonna ei oikeastaan pitänyt laittaa ollenkaan kasvimaata, mutta tehtiin tuollainen kokeiluversio kuitenkin. Siinä on kelta-, puna-, salotti- ja valkosipulia, porkkanaa, punajuurta, retiisiä, jää- ja tammenlehväsalaattia, sokeri- ja silpoydinhernettä, pinaattia, perunaa ja tuholaisten harhautusmielessä samettikukkaa, kehäkukkaa ja auringonkukkaa. Yhteen kivenkoloon kylvin mäkimeiramia, ja vielä pitäisi kohopenkkiin laitella kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua.

Mitään en esikasvattanut ja saavat nyt muutenkin pärjäillä. Varsinainen perunasato tulee pellolta, tuohon kasvimaan reunaan istutin rivin itäneitä perunoita tihein välein, jos siitä ottaisi pieniä sieviä kesäperunoita.

Raparperi voi hyvin ja kasvaa runsaasti, vielä siinä ei ole juuri makua, mutta parin viikon päästä saadaan piirakkaa.

Raparperia vastapäätä on naapurin pihasta tuotu vanhan luumupuun juurivesa. Jos tuo tuossa säästyy jänöiltä ja peuroilta, jäädään jännityksellä odottamaan, tuleeko ihan hedelmää vaiko vain kukkiva ikivanhan perusrungon jälkeläinen... Tämän yksilön jalontamisasioita ei enää kukaan muista.

Kauhea hinku olisi ollut jo laittaa marjapensaita ja hedelmäpuita, mutta kun ensin pitäisi saada erinäiset maakasat pois ja pihasuunnitelma tehtyä (ja kivet vietyä pois ja tasoitettua pari paikkaa ja...). Jospa ensi keväänä sitten.

Puuhommia on tehty ja on vielä tekemättä, kyllä noilla omalta tontilta kaadetuillakin pari talvea hyvin lämmittää.

Tontin vilkasta lintu- ja lepakkoelämää ollaan seurailtu. Rastaita piisaa, sekä musta-, laulu- että räkättisellaisia, punakylkirastasta en ole nähnyt. Toisessa linnunpöntössä on viime päivät kovasti touhunnut kirjosieppopariskunta, aikaisemmin kiinnostusta osoittaneet sinitiaiset ovat siis päätyneet muualle. Räkättirastaan pesä on männyssä melkein postilaatikon päällä, toivottavasti kakkaisivat vähän toiseen suuntaan...

Yläkerrassa Isäntä on paklannut seinät kertaalleen ja aloittanut kattopaneloinnin.

Heippa pitkästä aikaa!

Kummallisen pitkä ja lämmin kevät ollut tänä vuonna! Blogissa on ollut hiljaista, tosielämä tulee taas tielle. Eipä täällä mitään valtaisia edistysaskeleita ole otettu, vaikkei laiskoteltukaan.

Tontille on ilmestynyt kolme uutta rakennusta. Kaksi puuhun ja yksi pihan perälle.

Polttopuukatos, tai oikeastaan liiterihän siitä tulee, on Isännän isän rakentama ja vedetty paikalle traktorilla. Lopullinen paikka liiterille on lähellä arkieteisen ovea, on sitten helppo talvella hakea saunapuut lumipyryssäkin.

Yläkerrassa kävi sähkärikaksikko putkittamassa ja sen jälkeen Isäntä on villoittanut, paperoinut ja levyttänyt. Kohta paneloidaan katto ja sitten koittaa maalaushugi Emännälle. Muuten värivalinnat alkavat olla valmiina, mutta iso makuuhuone on vielä vähän mysteeri. Yläkerrasta ei ole oikein hyviä kuvia, kaikki ne ovat yhtä harmaita ja pölyisiä ja kuvakulmat huonoja.

Raparperin nuputhan ne sieltä kurkkaa

Seuraava päivitys saattaa tulla lyhyemmän ajan kuluttua tai sitten ei, aika näyttää :)

Ripeää

Oikeasti yläkerrassa on näyttänyt tältä jo viime lauantaista lähtien, tuli nyt vasta otettua kuvat. Sähkärit tulevat seuraavana putkittamaan (ja kytkevät samalla ilmastointiin virrat), sitten loput villat ja levyt seiniin. Ja sitten kattopaneelit, lattialämmitys ja lattialaudat ja onkin taas paklailun ja maalauksen vuoro! Yläkertaan tulee vahvempia värejä ja muutenkin vähän erilainen tunnelma kuin alakertaan. Vähän niinkuin vanhassa talossa, jonka yläkerta on rempattu.

Ison makkarin ovi ja porraskuilu

Vasemmalle tulee parisänky

Oikealle lipastoa ja ehkä joskus lukunurkka

Mukava näkymä tielle (ja naapuriin)

Aulaan tulee telkkari ja vuodesohva (ja ehkä ponikaappi)

Vaatekomeroa, pitäisi ottaa mitat ja suunnitella hyllyt

Pikkumakkari 1, tänne tulee vihreää

Piipun nurkkaan sohva

Pikkumakkari 2

Oranssinkeltaista ja punainen lattia

Yläkertaan

Yläkerrasta on pari päivää kuulunut sahauksen, vasaroinnin ja porakoneen ääniä. Kävinpä kurkkaamassa, seurauksena jälleen näitä raksarealistisia kuvia. Väliseinärunkoja siis syntyypi.

Pikkumakuuhuoneet

Iso makuuhuone

Yläkerta on samalla myös raksakamojen säilytysvarasto. Tuolta välilehdiltä voi pohjapiirrustuksesta katsoa, miten noiden pikkumakuuhuoneiden ovet tulevat, vinot seinät piipun takia. Ihan mukavasti lisätilaa (ja ennenkaikkea säilytystilaa) tulee yläkertaan. Ja raksaamisessa on vähemmän liikkuvia osia, kun ulkopuolista työvoimaa ei tarvita kuin sähkärien verran, ja putkaria lattialämmityksen kytkemiseen.

Kaneista

Moikka ja heippa Pyyhaasta! Ei ole ollut kirjoitteluintoa viime aikoina, eipä täällä mitään maata mullistavia muutoksiakaan ole tapahtunut. Välillä oli vähän viileämpää keliä, takka on osoittautunut ihan tosi hyväksi. Nyt tuntuu sulavan vähäkin lumi pois ja maalämpöä piti taas pistää pienemmälle.

Koskapa ei ole mitään varsinaista raksailun tai sisustuksen osalta esiteltävissä, voisin kertoa jotakin karvaisimmista talon asukkaista. Minulla on ollut kaneja pian 20 vuotta. En oikein itsekään tiedä, mikä niissä niin paljon kiinnostaa. Kauhean paljon niissä on työtä noin pieniksi eläimiksi. Vaativat lajitoverin seuraa, mutta sosiaalinen elämä ihmisasunnon kokoisessa tilassa ei ole ihan mutkatonta. Leikkuuttaa täytyy, elleivät kanit ole olemassa lisääntymistarkoituksessa. Sähköjohtojen piilotus on jo niin rutiinia, etten osaa sitä sen kummemmin ajatellakaan. Kalliita antiikkihuonekaluja tai muuten hampailta varjeltavaa ei voi pitää missään ulottuvilla, ja se ulottuvuus on välillä hämmentävän laajaa.

Oli miten oli, kanien keskinäisten puuhien seuraaminen on jännittävää. Kani elelee hyvällä hoidolla (mikäli sairaudet eivät iske) helposti kymmenvuotiaaksi, kääpiörotuiset pidempäänkin. Jos jaksaa panostaa kaniensa kanssa puuhailuun, niistä voi tulla hyvinkin kesyjä ja koiramaisia. Ja voihan kanien kanssa harrastaa vaikka estehyppyä, jos kiinnostaa!

Suurimmat terveysongelmat kaneilla liittyvät ruuansulatuselimistöön (hampaista sinne loppupäähän saakka) ja johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Hyvä heinä on se pääasia, muu on aina täydennysravintoa. Jos jollakulla lukijalla herää asiasta kysyttävää, juttelen lisää oikein mielelläni tai lähetänpä vaikka ammattikoulun lopputyöni asiasta sähköpostilla ;)

Meillä asuu tällä hetkellä kaksi kanitusta. Olosuhteet eivät ole niille tällä hetkellä kovin ihanteelliset, joutuvat parat olemaan häkissä jaloitteluaikoja lukuunottamatta. Kunhan yläkerta on valmis, kanit saavat koko työhuoneen käyttöönsä. Meidän puput ovat kyllä tällä hetkellä hyvin haluttomia edes tutkimaan kämppää. En tiedä, mikä maiseman muutoksessa häiritsee. Eiköhän se siitä hiljalleen.

Typy on 9-vuotias risteytysnaaras, aikoinaan eläinkaupasta ostettu siskonsa kanssa, vanhalle urokselle kaveriksi. Typyn sisko Ronja jouduttiin lopettamaan reilu vuosi sitten kroonistuneen ylähengitystietulehduksen takia. Typyllä ei ole vaivoja ollut. Luonteeltaan Typy on aika topakka tapaus, mutta ei aggressiivinen. Typy ei pahemmin ihmisseurasta piittaa.

Roope on 5-vuotias kääpiöluppauros, tullut minulle pitovaikeuskodista. Roope on epäsiistein kani, jonka tiedän, alla olevassa kuvassakin istuu kompostiämpärissä... Roope rakastaa syömistä, mutta on hyvin herkkävatsainen. Tuoreyrtit ovat melkein ainoita tuoreita, joita voi antaa huoletta. Viljat eivät sovi Roopelle missään muodossa. Roope on luonteeltaan höntti, ei lainkaan pelokas, joskaan ei mikään sylikani sekään. Roope ehti olla puolisen vuotta yksin edellisessä kodissaan, ja unohti onnekkaasti siinä ajassa kaikki kanien keskinäiset käyttäytymissäännöt... Typy sai pitää pojalle kunnon käytöskoulun, ennenkuin Roope kelpasi asuinkumppaniksi.

Kanien lisäksi meillä asuu kolme gerbiiliherraa, niistä ehkä lisää joskus myöhemmin. Nyt on hakusessa gerbuille isommat asumukset, kun tilaakin on paremmin. Jos jollain on Pirkanmaalla vailla käyttöä isohko terraario tai vaikka vuotava akvaario, vinkatkaa!