Nyt on yläkertaan saatu puhallusvillat, tosin kuvia ei ole Isäntä muistanut siitä ottaa. Villoitus jatkuisi heti, kun vaan nämä poikkeuksellisen kylmät kelit vähän lauhtuisivat...
Ja siitä vastoinkäymisasiasta: näyttäisi siltä, että tässä tulee toteutumaan lähestulkoon edes se periaate, että se joka mokaa, maksaa. Edelleen lupaan kertoa koko jutun, kunhan väliseinät ovat valmiina. Tässä kuitenkin kuvia. Alapohjaa raivattiin talkoovoimin, kiitos taas hyvät naiset ja herrat!
Nimittäin! Sisustus. Aihetta on aikaisemminkin sivuttu pikaisesti ja luettelomaisesti. Samassa postauksessa päivittelin myös, kun en jaksa kahlata kirpputoreja enkä osaa tehdä käsitöitä. Ajattelin, että siinäpä se sitten, en saa semmoisia huonekaluja tai tekstiilejä kuin haluaisin. Olin onneksi väärässä. Äitiyslomalla on aina välillä sopivasti aikaa selailla nettiä, kun ei oikein ole energiaa tehdä muutakaan järkevää. Selaillessa tulee törmättyä hienoihin asioihin, kuten vaikka Facebook-kirppareihin. Sieltähän sitten saa kaikkea sitä, mitä jo aiemmin kerroin himoitsevani ja paljon muutakin, jota en vielä tiennyt himoitsevani.
Ihan ensimmäiseksi kodissa pitää kuitenkin olla Elämää. Kasveja, eläimiä, ihmisiä, elämää. En pidä sellaisista asunnoista, joissa pitää ikäänkuin hiipiä varpaillaan ja varoa sotkemasta tai rikkomasta. Käyttöesineiden pitää olla käyttöesineitä, joskaan mitään haittaa ei ole siitä, jos ne ovat samalla kauniita. Pelkästään koristeeksi en oikein osaa esineitä hankkia. Minimalismi on kyllä minunkin silmääni sopivaa, mutta ollakseen esteettistä, sen pitää olla aika pitkälle vietyä, ja jostain syystä koteihini tuntuu kerääntyvän kaikenlaista jännää ja epäesteettistäkin...
Toiseksi, kodissa pitää näkyä historia. Pidän siitä, että sisustuksessa on ajallisia kerrostumia, ja että huonekaluja ja muita esineitä on kertynyt matkan varrella, eikä kaikki aivan sovi yhteen. Kliseisesti voisi sanoa, että tavaroilla pitäisi olla tarina.
Kolmanneksi, käytännöllisyyskin on hyve. Pintojen pitäisi olla helposti puhdistettavia ja kestäviä, mutta kuitenkin mukavan tuntuisia ja iloisia.
Tässä kuvia muutamasta kivasta jutusta, jotka meillä jo on. Osa on peräisin lapsuudenkodeista ja on ollut mukana aina, osa on hankittu lähiaikoina em. nettikirppareilta.
Ihanat makuuhuoneen verhot
Makuuhuoneen verhot ovat olleet myös vanhempieni makuuhuoneessa kun olin pieni. Näiden valmistajasta minulla ei ole tietoa, samanlaisia ja myös keltasävyisempiä olen kyllä nähnyt myynnissä useammankin kerran.
Makuuhuoneen valaisin
Tämä valaisin saattaa olla keravalaisen Ornon tuotatoa, mahtavan oranssia väriä ei kyllä meidän kameralla saa sitten mitenkään ikuistettua.
Olohuoneen valaisin
Lundiaa pitää aina olla
Kirjahylly on aivan räävittömässä kunnossa, eikä tuossa ole ollenkaan kaikki kirjamme. Siis iso kirjahylly täynnä kirjoja, kiitos. Tuossa on sulassa sovussa uutta viihdekirjallisuutta, klassikoita, viime vuosisadan alkupuoliskon tietokirjallisuutta, scifiä, Päätaloa...
Tästä tulee arkieteisen peili
Mäkisen Kuvastimen peili 70-luvulta, tämän mallin suunnittelija on Tuula Puraslahti. Peili on vähän kakkoslaatuinen, maali on juossut siellä täällä ja toisessa alakulmassa muovi on rikki. En silti voinut vastustaa tuota muotoilua! Arkieteisestä saattaa tulla retroin huoneemme, jos vaan hyviä löytöjä tulee jatkossakin. Mäkisen Kuvastimen peilit ovat ihania, kukkapeilit lienevät kysytyimpiä, ja niitä on uustuotannossakin joitakin värejä. Kuvassa näkyvät myös The Sammakkotäkki ja parit äitiyspakkausmakuupussit ja -viltit.
Eläintarha!
Kuvassa on Anneli Airikka-Lammin Finlaysonille suunnittelemaa Eläintarhaa, joka on aivan ihana kuosi 70-luvun loppupuoliskolta. Vihreäpohjaisesta tulee verho pojan huoneeseen, pakko oli hankkia, kun olin ensin löytänyt tuon punapohjaista Eläintarhaa olevan lampunvarjostimen. Kuvassa mukana myös keittiöön tulevat patalaput, ihana Marimekon keltainen kukkakangas ja tuo kirsikkakangas, nam!
Mitäs ihmettä?
Mistäs tuollaisia poniineja meille on eksynyt? Niitä on muuten pari lisääkin... Hups...
Pahoittelut aivan kamalasta kuvanlaadusta, kamerakalustomme ei ole ollenkaan sisustuskuviin tarkoitettu.
Huoh. Kyllä nyt tahtoo vastustaa. Hommat etenee ja (suurin osa) puhallusvilloista saadaan toivottavasti ensi viikolla, mutta villoitusta valmistellessa paljastui jälleen yksi ylläri viime kesältä. Lupaan kertoa asiasta lisää viimeistään siinä vaiheessa, kun väliseinät ovat valmiina. Tähän laitan vain vinkiksi pari kuvaa.
Emäntä on ollut viime vuodet töissä asiakaspalvelutehtävissä. Siinä työssä on käynyt aika selväksi, että yrityksen aidon asiakaslähtöisyyden mitta on sen reagointi reklamaatioihin. Alkaa hieman kiristellä, jos reklamoinnin kohde vähättelee, kiertelee, pakoilee vastuuta ja pahimmillaan uhkailee oikeustoimilla, sen sijaan, että paneutuisivat asiaan, lupaisivat edes selvittää eikä ensimmäinen reaktio ole "oli miten oli, niin meidän virhe se ei ole". Ja oikeasti firman kannalta parasta on jopa ylikompensoida virheensä, sillä saa asiakkaalle hyvän mielen ja takuulla myös hyvää mainosta ja puskaradiofeimiä. Suhtautuminen asiakkaaseen alentuvasti tai jopa vihamielisesti ei ole ollenkaan hyvä juttu varsinkaan pienehkölle yritykselle.
Ei tämä ole mikään maailman isoin juttu, eikä tähän kaadu mikään (edes aikataulut, toivottavasti), mutta kun alkoi vaan harmittaa. Aina sitä jotenkin toivoisi, että aikuiset ihmiset voisivat toimia aikuismaisesti.
Hahaa, luulitte jo varmaan, että helmikuukin on taputeltu. Ei ihan vielä! Villat on vihdoin tilattu, ja parin viikon päästä niiden pitäisi olla puhallettuina. Alunperinhän haaveena oli saada villat ennen talven tuloa... Ennen kevään tuloa nyt kuitenkin juuri ja juuri. Sittenhän ei olekaan enää juuri mitään tehtävää ennen muuttoa ;) Tietyissä brittiläisissä talonrakennusohjelmissa eristysten valmistumisen jälkeen rakentajat optimistisesti arvioivat, että muuttamaan päästään 4-8 viikon kuluttua. Meillä nyt on onneksi kuitenkin vähän enemmän aikaa, ja Isännällä lomiakin pitämättä. Puhallusvillojen kuivumista odotellessa sitten tehdään viimeisetkin sisustussuunnitelmat valmiiksi ja tilataan ne kiintokalusteet.
Ja tontin halki kulkee nyt vesi- ja viemärilinjat, saadaan kunnan perukoille tämmöiset hienoudet toivottavasti viimeistään syksyllä. Vähän kuvia.
Melkoinen baana tästä kuvakulmasta
Sähköputki poikineen (on muuten kierrätettyjä)
Välipohjan läpi noin
Kahitiilet ovat vallanneet saunan
Kyllä tuosta jää eteisen väliseinä pois toistaiseksi
Kun ei nyt millään tahdo tulla semmoista selvää rykäisyä eteenpäin tässä hommassa. Vaikka koko ajan jotakin tapahtuu. On tuo valmiusastekin jonnin verran noussut siitä syyskuisesta... Joitain kuvia:
Ulko-ovelta, kuistin katto
Olkkariin, jos ei laitetakaan tuohon väliseinää?
Keltainen ovi lumelta suojassa
Olohuone
Pikkumakkarit
Iso makkari
Elikkäs paperin ja koolauksen parissa on puuhattu. Sisustusjuttua saatte sitten, kun vauva lakkaa potemasta hampaitaan...
Nyt ette vielä saa postausta niistä sisustusasioista, pitäisi ensin vähän kuvailla ja tuumailla, mutta saatte jotain muuta ihanaa! Tulisijat valmiina! (Ja muutenkin edistystä on tapahtunut, paperit on lähes koko talossa valmiina ja kohta saadaan vihdoin ne villat.)
Aika monta kuvaa, mutta kun on se vaan niin kivaa, kun joku on VALMIS. Täältä tähän.
Joulutauon lisäksi hommat ovat olleet tauolla erinäisten sairastelujen takia. Oikeastaan muu ei ole edennyt kuin leivari jonnin verran. Nyt pitäisi palata taas "normaalirytmiin", että saataisiin joskus valmistakin! Emännän pitäisi äkkiä laittaa paperille sisustusasioita, keittiökin olisi ihan hyvä tilata pikapuoliin... Mielessä on ollut tehdä pikkupostaus sisustuksesta ja retrojutuista, kun niitä on nyt tullut jo vähän hankittua (vaikka mitään ei pitänyt yhtään haalia ennen muuttoa, ei vaan voi vastustaa!), ehkä sitä sitten seuraavaksi. Tässä nyt kuitenkin kuvia siitä edistyneestä asiasta.
Takkaleivinuuni on Tiilerin Tuulia.
Toivotaan, että kaaos pysyy hallittuna kaaoksena...
