Toukokuun terveiset

Nyt on kyllä ilmoja sen verran pidellyt, ettei malttaisi juuri sisällä ollakaan. Tänä vuonna ei oikeastaan pitänyt laittaa ollenkaan kasvimaata, mutta tehtiin tuollainen kokeiluversio kuitenkin. Siinä on kelta-, puna-, salotti- ja valkosipulia, porkkanaa, punajuurta, retiisiä, jää- ja tammenlehväsalaattia, sokeri- ja silpoydinhernettä, pinaattia, perunaa ja tuholaisten harhautusmielessä samettikukkaa, kehäkukkaa ja auringonkukkaa. Yhteen kivenkoloon kylvin mäkimeiramia, ja vielä pitäisi kohopenkkiin laitella kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua.

Mitään en esikasvattanut ja saavat nyt muutenkin pärjäillä. Varsinainen perunasato tulee pellolta, tuohon kasvimaan reunaan istutin rivin itäneitä perunoita tihein välein, jos siitä ottaisi pieniä sieviä kesäperunoita.

Raparperi voi hyvin ja kasvaa runsaasti, vielä siinä ei ole juuri makua, mutta parin viikon päästä saadaan piirakkaa.

Raparperia vastapäätä on naapurin pihasta tuotu vanhan luumupuun juurivesa. Jos tuo tuossa säästyy jänöiltä ja peuroilta, jäädään jännityksellä odottamaan, tuleeko ihan hedelmää vaiko vain kukkiva ikivanhan perusrungon jälkeläinen... Tämän yksilön jalontamisasioita ei enää kukaan muista.

Kauhea hinku olisi ollut jo laittaa marjapensaita ja hedelmäpuita, mutta kun ensin pitäisi saada erinäiset maakasat pois ja pihasuunnitelma tehtyä (ja kivet vietyä pois ja tasoitettua pari paikkaa ja...). Jospa ensi keväänä sitten.

Puuhommia on tehty ja on vielä tekemättä, kyllä noilla omalta tontilta kaadetuillakin pari talvea hyvin lämmittää.

Tontin vilkasta lintu- ja lepakkoelämää ollaan seurailtu. Rastaita piisaa, sekä musta-, laulu- että räkättisellaisia, punakylkirastasta en ole nähnyt. Toisessa linnunpöntössä on viime päivät kovasti touhunnut kirjosieppopariskunta, aikaisemmin kiinnostusta osoittaneet sinitiaiset ovat siis päätyneet muualle. Räkättirastaan pesä on männyssä melkein postilaatikon päällä, toivottavasti kakkaisivat vähän toiseen suuntaan...

Yläkerrassa Isäntä on paklannut seinät kertaalleen ja aloittanut kattopaneloinnin.

Heippa pitkästä aikaa!

Kummallisen pitkä ja lämmin kevät ollut tänä vuonna! Blogissa on ollut hiljaista, tosielämä tulee taas tielle. Eipä täällä mitään valtaisia edistysaskeleita ole otettu, vaikkei laiskoteltukaan.

Tontille on ilmestynyt kolme uutta rakennusta. Kaksi puuhun ja yksi pihan perälle.

Polttopuukatos, tai oikeastaan liiterihän siitä tulee, on Isännän isän rakentama ja vedetty paikalle traktorilla. Lopullinen paikka liiterille on lähellä arkieteisen ovea, on sitten helppo talvella hakea saunapuut lumipyryssäkin.

Yläkerrassa kävi sähkärikaksikko putkittamassa ja sen jälkeen Isäntä on villoittanut, paperoinut ja levyttänyt. Kohta paneloidaan katto ja sitten koittaa maalaushugi Emännälle. Muuten värivalinnat alkavat olla valmiina, mutta iso makuuhuone on vielä vähän mysteeri. Yläkerrasta ei ole oikein hyviä kuvia, kaikki ne ovat yhtä harmaita ja pölyisiä ja kuvakulmat huonoja.

Raparperin nuputhan ne sieltä kurkkaa

Seuraava päivitys saattaa tulla lyhyemmän ajan kuluttua tai sitten ei, aika näyttää :)

Ripeää

Oikeasti yläkerrassa on näyttänyt tältä jo viime lauantaista lähtien, tuli nyt vasta otettua kuvat. Sähkärit tulevat seuraavana putkittamaan (ja kytkevät samalla ilmastointiin virrat), sitten loput villat ja levyt seiniin. Ja sitten kattopaneelit, lattialämmitys ja lattialaudat ja onkin taas paklailun ja maalauksen vuoro! Yläkertaan tulee vahvempia värejä ja muutenkin vähän erilainen tunnelma kuin alakertaan. Vähän niinkuin vanhassa talossa, jonka yläkerta on rempattu.

Ison makkarin ovi ja porraskuilu

Vasemmalle tulee parisänky

Oikealle lipastoa ja ehkä joskus lukunurkka

Mukava näkymä tielle (ja naapuriin)

Aulaan tulee telkkari ja vuodesohva (ja ehkä ponikaappi)

Vaatekomeroa, pitäisi ottaa mitat ja suunnitella hyllyt

Pikkumakkari 1, tänne tulee vihreää

Piipun nurkkaan sohva

Pikkumakkari 2

Oranssinkeltaista ja punainen lattia

Yläkertaan

Yläkerrasta on pari päivää kuulunut sahauksen, vasaroinnin ja porakoneen ääniä. Kävinpä kurkkaamassa, seurauksena jälleen näitä raksarealistisia kuvia. Väliseinärunkoja siis syntyypi.

Pikkumakuuhuoneet

Iso makuuhuone

Yläkerta on samalla myös raksakamojen säilytysvarasto. Tuolta välilehdiltä voi pohjapiirrustuksesta katsoa, miten noiden pikkumakuuhuoneiden ovet tulevat, vinot seinät piipun takia. Ihan mukavasti lisätilaa (ja ennenkaikkea säilytystilaa) tulee yläkertaan. Ja raksaamisessa on vähemmän liikkuvia osia, kun ulkopuolista työvoimaa ei tarvita kuin sähkärien verran, ja putkaria lattialämmityksen kytkemiseen.

Kaneista

Moikka ja heippa Pyyhaasta! Ei ole ollut kirjoitteluintoa viime aikoina, eipä täällä mitään maata mullistavia muutoksiakaan ole tapahtunut. Välillä oli vähän viileämpää keliä, takka on osoittautunut ihan tosi hyväksi. Nyt tuntuu sulavan vähäkin lumi pois ja maalämpöä piti taas pistää pienemmälle.

Koskapa ei ole mitään varsinaista raksailun tai sisustuksen osalta esiteltävissä, voisin kertoa jotakin karvaisimmista talon asukkaista. Minulla on ollut kaneja pian 20 vuotta. En oikein itsekään tiedä, mikä niissä niin paljon kiinnostaa. Kauhean paljon niissä on työtä noin pieniksi eläimiksi. Vaativat lajitoverin seuraa, mutta sosiaalinen elämä ihmisasunnon kokoisessa tilassa ei ole ihan mutkatonta. Leikkuuttaa täytyy, elleivät kanit ole olemassa lisääntymistarkoituksessa. Sähköjohtojen piilotus on jo niin rutiinia, etten osaa sitä sen kummemmin ajatellakaan. Kalliita antiikkihuonekaluja tai muuten hampailta varjeltavaa ei voi pitää missään ulottuvilla, ja se ulottuvuus on välillä hämmentävän laajaa.

Oli miten oli, kanien keskinäisten puuhien seuraaminen on jännittävää. Kani elelee hyvällä hoidolla (mikäli sairaudet eivät iske) helposti kymmenvuotiaaksi, kääpiörotuiset pidempäänkin. Jos jaksaa panostaa kaniensa kanssa puuhailuun, niistä voi tulla hyvinkin kesyjä ja koiramaisia. Ja voihan kanien kanssa harrastaa vaikka estehyppyä, jos kiinnostaa!

Suurimmat terveysongelmat kaneilla liittyvät ruuansulatuselimistöön (hampaista sinne loppupäähän saakka) ja johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Hyvä heinä on se pääasia, muu on aina täydennysravintoa. Jos jollakulla lukijalla herää asiasta kysyttävää, juttelen lisää oikein mielelläni tai lähetänpä vaikka ammattikoulun lopputyöni asiasta sähköpostilla ;)

Meillä asuu tällä hetkellä kaksi kanitusta. Olosuhteet eivät ole niille tällä hetkellä kovin ihanteelliset, joutuvat parat olemaan häkissä jaloitteluaikoja lukuunottamatta. Kunhan yläkerta on valmis, kanit saavat koko työhuoneen käyttöönsä. Meidän puput ovat kyllä tällä hetkellä hyvin haluttomia edes tutkimaan kämppää. En tiedä, mikä maiseman muutoksessa häiritsee. Eiköhän se siitä hiljalleen.

Typy on 9-vuotias risteytysnaaras, aikoinaan eläinkaupasta ostettu siskonsa kanssa, vanhalle urokselle kaveriksi. Typyn sisko Ronja jouduttiin lopettamaan reilu vuosi sitten kroonistuneen ylähengitystietulehduksen takia. Typyllä ei ole vaivoja ollut. Luonteeltaan Typy on aika topakka tapaus, mutta ei aggressiivinen. Typy ei pahemmin ihmisseurasta piittaa.

Roope on 5-vuotias kääpiöluppauros, tullut minulle pitovaikeuskodista. Roope on epäsiistein kani, jonka tiedän, alla olevassa kuvassakin istuu kompostiämpärissä... Roope rakastaa syömistä, mutta on hyvin herkkävatsainen. Tuoreyrtit ovat melkein ainoita tuoreita, joita voi antaa huoletta. Viljat eivät sovi Roopelle missään muodossa. Roope on luonteeltaan höntti, ei lainkaan pelokas, joskaan ei mikään sylikani sekään. Roope ehti olla puolisen vuotta yksin edellisessä kodissaan, ja unohti onnekkaasti siinä ajassa kaikki kanien keskinäiset käyttäytymissäännöt... Typy sai pitää pojalle kunnon käytöskoulun, ennenkuin Roope kelpasi asuinkumppaniksi.

Kanien lisäksi meillä asuu kolme gerbiiliherraa, niistä ehkä lisää joskus myöhemmin. Nyt on hakusessa gerbuille isommat asumukset, kun tilaakin on paremmin. Jos jollain on Pirkanmaalla vailla käyttöä isohko terraario tai vaikka vuotava akvaario, vinkatkaa!

Fix it!

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että en ole käsityöihminen. Sormeni eivät ole kovinkaan näppärät, eikä kärsivällisyys tahdo riittää vähäisten taitojen harjoittelemiseen. Siitä huolimatta tartuin tänään härkää sarvista ja päätin tuunata sisustusta ihan omin pikku nakkisormisin kätösin.

DC-Fix on varmasti kaikille sisustusta, tuunailua ja muuta näpräilyä harrastaville ihan tuttu juttu. Minä törmäsin siihen ensi kertaa viime vuonna jossakin blogissa, eikä se silloin herättänyt sen kummempaa kiinnostusta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun valkoiset kodinkoneet olivat vihdoin keittiössä paikallaan, kumpusi jostain muistin perukoilta ajatus siitä, miten niistä voisi saada edes vähän vähemmän tylsän näköisiä. Asiaan perehtyminen toi ratkaisun myös kodinhoitohuoneen ja arkieteisen välisen lasioven näkyvyysongelmaan (ovesta on syytä nähdä läpi, ettei sitä vahingossa avaa pesualtaalla touhuavan henkilön päälle, mutta ei ole kivaa, että kylpyhuoneen ovelta on suora esteetön näkymä ulko-ovelle). Nyt kun muovikalvojen kanssa on vähän räpeltänyt, tulee heti mieleen monta muutakin käyttökohdetta!

Niin, se kodinhoitohuoneen ovi. Jos olisi ollut taas muutama satanen ylimääräistä budjetissa, olisi voinut ostaa suoraan satiinilasisen oven. Ei tietenkään ollut. Jotakin verhoviritelmää tuohon aluksi ajattelin, ennenkuin kalvohommat keksin. Tänään vein lapsen hoitoon, kaivelin ennen joulua Sinellistä tilatut DC-Fixit ja erinäiset työkalut esiin ja aloin kirjojen päällystystalkoita muistellen hommiin.

Paljon ei tarvita välineitä

Lähtötilanne

Aloitin pesemällä ensin lasiruudut raksapölyistä ja altaalla kylvetetyn pikkuihmisen rasvaisista sormenjäljistä. Sitten mittasin ruudut ja leikkasin mittojen mukaan ensimmäisen kalvopalan. Sitten vain kalvon asentamista paikalleen, ihan samalla metodilla tapahtuu kuin se kirjojen päällystäminen. Käytin "apulastana" lapsen neuvolakorttia, kun se osui kouraan eikä oikein parempaakaan tähän hätään löytynyt. Tapetointilasta tai vastaava olisi kyllä tässä omiaan.

Ensimmäisen ruudun jälkeen huomasin työskentelyssä virheen: palaa ei olisi kannattanut etukäteen koittaa saksilla leikata ruutuun sopivaksi, vaan leikata vähän ruutua isompi pala, jonka sitten huolittelee mattopuukolla oikean kokoiseksi. Vähän jäi rakoa reunaan. Ei huolta, seuraavan palan kohdalla sitten tarkemmin.

Puolivälissä

Lopputulos

Oven toiselta puolelta

Hyvähän siitä tuli! Helppoa, nopeaa ja halpaa. Taitaa kodinhoitohuoneen ikkunan alaosaan tulla näköesteeksi pitsikuvioista kalvoa... Salusiini siihen tulee sitten joskus, mutta se on epäkäytännöllinen niin kauan, kun tasolla vaihdetaan ehtiväisten tyyppien vaippoja. DC-Fixin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että se on helppo poistaa ilman liimajäämiä.

Keittiön lähtötilanne oli TYLSÄ (ja sotkuinen, mutta enpä taas viitsinyt kuvia varten paikkoja siistiä erikseen):

Ihan melkein näytti maalaisromanttiselta. Minulla on kyllä jemmassa erinäisiä retroisia kaakelitarroja, mutta en ajatellut alkaa niitä laitella paikoilleen ennenkuin muu sisustus on jotakuinkin kunnossa. Sitten vaan samat leikkaa-liimaa-askartele-toimenpiteet (paitsi apulastana tällä kertaa eräs muovinen kanta-asiakaskortti), lopputulos näyttää tältä:

Ei yhtään huono! Väri on voimakkaampi toisinto tuosta seinän kurkunväristä. Kuplia kalvoon jäi, samoin saumat näkee valoa vasten katsoessa ja vähän muutakin pientä nakkisormeilua tapahtui, mutta se ei haittaa. Kuplat puhkon nuppineulalla jos risottaa liikaa. Jos kyllästyn väriin, niin kalvot saa nopeasti pois ja vaikka uutta tilalle.

Koko hommaan meni aikaa pari tuntia ihmettelyineen ja kuvaamisineen. Rahaa meni yhteensä muutama kymppi, ja vihreää kalvoa jäi reilusti yhteen myöhemmin toteutettavaan projektiin. DC-Fixiä voi suositella esimerkiksi vuokrakoteihin pintojen nopeaan ja halpaan uudistukseen. Itse voisin kuvitella fiksaavani vaikkapa tylsät valkoiset laakaovet kirkkaankeltaisiksi. Jos tumpelo pystyy, pystyvät muutkin!

Rynttyliisan kotkotukset -blogissa ihastelin kirppislöytöä, punaista muovista vessapaperirullatelinettä, joka sopisi meidän vessaan kuin nenä päähän. Arvatkaapas mitä postitäti meille kiikutti! Kiitos paljon lahjasta Rynttyliisalle :) Pistän kyllä hyvän kiertämään heti tilaisuuden koittaessa.

Alla vilautus verholöydöistä. Vihreät auringonkukkaverhot tulevat keittiön isompaan ikkunaan, palloverho kappana pienempään. Ruskeapohjainen, vähän läpikuultava kukkaverho tulee arkieteisen oveen. Kaikki verhot on ostettu Facebookin kirppisryhmistä. Note to self: tee nyt vihdoin Ikea-ostoslista valmiiksi, verhotangoille on käyttöä jo! Ajattelin ostaa mustat verhotangot, tulevat sitten sähkötarvikkeiden kanssa kontrastiksi muuten vaaleille seinille ja valkoiselle katolle.

Pieniä puuhia

Vaihteeksi vähän kuvia touhuista. Ruukutin tällä viikolla vihdoin muuton yhteydessä pistokkaiksi teurastetut huonekasvit.

Tänään sain myös edes jotain tolkkua tuohon "varastotavaraan", eli kaikkeen siihen, jonka oikea paikka on yläkerrassa... Suurin osa tavarasta oli varastoituna työhuoneeseen alla näkyvällä tavalla. Osa oli vessassa, osa rappusten alapäässä.

Järjestelyjen jälkeen työhuoneessa näytti jo jotenkin järjelliseltä. Nuo Lundiat ovat lahja ystäviltä. Mikä voisi olla parempi lahja uuteen kotiin kuin iso kasa (käytettyä) Lundiaa? Nuo elementit ovat niin käteviä, hyllyn saa kasaan yksi ihminen ilman työkaluja tai muita vipstaakeja.

Lapsi nukkuu myös työhuoneessa, saa olla omassa rauhassaan. Vihreä ja vaaleanpunakuvioinen peitto ovat niitä Ekensin sammakkotäkkejä, joista joskus muinoin iloitsin.

Vessa alkaa olla jo pönttöä ja paria listaa vaille valmis.

Paitsi mattoja on vielä läjä varastossa. Nämä puulattiat lattialämmityksellä ovat sen verran mukavia jalan alla, että eipä ole kiirettä saada mattoja lattiaan. Pestä nuo pitäisi joka tapauksessa ensin.

Kodinhoitohuoneeseen saatiin jo yksi kolmesta retrovalaisimesta.

Isäntä aloitteli saunan kiviseinän kalkkimaalaushommaa. Alla lähtotilanne, kahiseinä on tasoitettu märkätilatasoitteella. Kalkkimaalina käytimme valmista Maatilan kalkkimaalia.

Alla seinä ensimmäisen kerroksen jälkeen märkänä.

Ja tuossa alla jo vähän kuivahtaneena. Ainakin toinen kerros tulee vielä. Maali levitettiin seinälle kalkkihakkurilla. Muuten oli kuulemma suhteellisen helppoa hommaa, mutta maalia sai aika kauan sekoitella, että pohjalle painunut aines tuli mukaan.

Kaneja ei vieläkään kiinnosta liikuskella häkin ulkopuolella. Hitaasti lämpiäviä otuksia.