Tontille tuoduista kasveista iloisimmin taitaa menestyä Isännän hankkima begonia.
Kasvimaakokeilu, no, se puolestaan näyttää tältä:
Minulla on tekosyitä! Ensinnäkin, kesäkuu oli tunnetusti hyvin kylmä ja märkä. Tuo savekas maa kastui niin litimäräksi, ettei sinne viitsinyt mennä tallomaan ja maata tiivistämään. Kesäkuun ykköskasvi ja -menestyjä oli vesiheinä, joka sittemmin on kyllä kuivunut ja laonnut pois. Kesäkurpitsan ja kurkun siemeniä en kylvänyt ollenkaan, eipä niistä olisi kompostilantakasassakaan mitään tullut niissä 12 asteen lämpötiloissa. Heinäkuun koittaessa peli oli jo ns. menetetty.
Toisekseen, olen aika pitkälti joutunut keskittymään pötsi numero kakkosen kasvatteluun. Ei ole ollut ihan keveätä tälläkään kertaa. Pari kuukautta pitäisi vielä jaksaa.
On tuolta kasvimaalta löydetty ja syöty kuitenkin perunaa ja muutama sipulikin. Jos joku ei ole ennen nähnyt riemukkaasti kukkivaa retiisiä, niin tässäpä sellainen:
Yksi herneenverso on innostunut näemmä kukkimaan, josko siitä palko tulisi?
Luonnonkasvit ja -eläimet viihtyvät tontilla ja maisemissa hienosti. Sateisen alkukesän jälkeen on näkynyt ilahduttavan paljon kimalaisia ja mehiläisiä. Horsma, vadelma, nokkonen, apilat, valvatit, sauniot, taikinamarja, saniaiset ja mustikka kukoistavat. Paitsi mustikka vähän huonommin, vähäluminen talvi oli sille huono. Maistiaiset ollaan kyllä saatu, niin myös ahomansikasta. Bongasin heti heinäkuun alussa myös suuria punikkitatteja, mutta ne kuivahtivat nopeasti pois helteiden alettua. On ollut mielenkiintoista seurata, miten puuston poistumisen jälkeen lehtomaisesta kangasmetsästä tulee rehevähkö niitty. Itselle uusi tuttavuus oli kasvimaan reunalle ilmestynyt syyläjuuri, hauskan näköinen tyyppi.
Puuliiterissä on nyt noin 25 heittomottia puuta. Riittänee hetkeksi. Vieläkin tuosta keskeltä tonttia pitäisi kaataa yhdeksän mäntyä, vaan mihinkäs ne halot laittaisi?
Talossa on meidän perheen lisäksi kasvatettu ainakin kaksi västäräkkipesyettä ja yksi sinitiaissellainen. Ja pesällinen ampiaisia. Havaintojen mukaan tontilla on onnistuneesti pesinyt myös kirjosieppo (pöntössä), räkättirastas ainakin kahdella pesällisellä sekä peipponen. Muuten ollaan taas nähty kettuja, supikoira, haukkoja, peuroja ja kauriita.
Tulen kyllä joka päivä hyvin iloiseksi siitä, että ikkunoista näkyy metsää eikä taloja. Toistaiseksi maalle muutto on ollut henkisesti ja fyysisesti erittäin positiivinen kokemus. Ei haittaa sekään, että talo on kesken ja hommaa riittää. Ei tunnu silti olevan kiire. Kaikkea mukavaa voi rauhassa suunnitella ilman stressiä, kuten vaikka kesäpossujen ottamista kestorikkakasvien juurien hävittämiseksi, tai persikkapuun istutusta tontin lämpimimmälle paikalle.
Sisällä on tehty töitä yläkerrassa, alakertaan ei kuulu uutta. Koitetaan saada yläkerta muuttovalmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta ei sekään haittaa, jos ei ehditä.
Iso makuuhuone on pohjamaalissa. Siitä tulee ihan vain valkoinen, talon ainoa valkoinen huone. Lattia samaa harmaata kuin alakerrassa (ja muualla lastenhuoneita lukuunottamatta).
Emännän velipoika kävi hellepäivän ratoksi maalaamassa vaatekomeron pohjamaaliin. Tuo on jämät Ballerina-sävyisestä öljytemperasta, jolla piti maalata kuistin seinät. Näyttää edelleen mummokalsarin väriseltä, eikä sellaiselta kauniilta roosalta. Vaan tulipa sekin maali hyötykäyttöön!
Isoveljen makuuhuone on myös pohjamaalissa. Tästä tulee vihreä, Tikkurilan sävy Wasabi. Lattiasta tulee tummanvihreä, sävy Jaava. Lattiaan on jo malliksi aloiteltu koolauksia:
Toisen pikkumakuuhuoneen värimaailma muuttui. Siitä tulee oranssinkeltaisen sijaan siniharmaa, sävy Salaisuus. Lattia on kuitenkin edelleen tummanpunainen, sävy Cayenne. Oranssia tulee yläkerran aulaan kahdelle seinälle, sävy Juice. Muuten kaikki seinät ovat jo valmiina, paitsi tuosta rappukuilun kohdalta. Tehdään ne vasta sitten, kun tuo kerrosten välinen suojavaneri luukkuineen poistuu. Ajateltiin tehdä rappusetkin itse.
Tällaista tänne meille kuuluu! Haaveissa olisi ehkä myös joulusauna omassa saunassa, katsotaan toteutuuko.
