Jotain valmista (tai melkein)

Eilen meillä kävivät Sadexin asentajat laittamassa vihdoin paikoilleen rännit, reunapellit, kattoturvatuotteet ja palotikkaat. Nopeaa oli toiminta ja aika jännän näköistä, varman oloisesti kiipeiltiin taas tikkailla (se on Emännästä mystistä toimintaa, kun korkeanpaikankammo vaivaa ja tikkaille kiipeäminen aiheuttaa pahanlaatuista polvien tutinaa). Talo on nyt jotenkin aikuisemman näköinen. Ja katto on valmis! (Paitsi yhden torven päästä puuttuu hattu, mutta ei se oo niin justiinsa...)

Vähän olisin halunnut, että nuo tikkaat olisivat olleet punaiset. Oma vika, kun en ollut hereillä, kun urakasta sovittiin syksyllä. Eli jos valkoinen oikeasti alkaa pistää silmään, ostan maalia ja maalaan ne tikkaat. Maalata nyt kuitenkin täytyy vielä nuo kaikki loput reunalaudat yms. (mihin meni kesä 2014, en oikein muista...).

Yläkerrassa on kaikki kipsilevyt viimeistä myöden seinässä ja seinä paklattu ensimmäisen kerran. Alakerran katon ja yläkerran lattian välinen pystypätkä paneloitiin kattopanelilla. Näistä lisää seuraavassa, nyt tekemään ostoslistaa erääseen suureen pohjoismaiseen kodintarviketavarataloon...

Piipusta kun savu kohoaa

Pääasiassa maalaushommat jatkuu. Muutakin viimeistelyhommia on tehty, jännästi jotkut pienetkin asiat voi saada talon näyttämään paljon valmiimmalta.

Kuisti sai kulmakarvat (huom. savu piipusta)

Leivinuuni lämmittää aika mukavasti

Kuisti on nyt lopullisessa värissään. Ensin väriksi valittiin Ballerina, tavoitteena jokseenkin samanlainen klassinen "kuistinvaaleanpunainen" kuin vaikka Koottujen murujen tai Vihreän talon kuisteilla. Valitettavasti vaan tuo sävy näytti meidän kuistin valoissa, noh, ei niin imartelevan sävyiseltä kellahtavalta beigeltä tai ihonväriseltä... Jotenkin tuohon kuistille tulee illan valo aika voimakkaasti, samoin ulkoseinien punainen heijastaa. Värin piti siis olla eri. Valittiin Malvikki, joka on paljon paljon sinertävämpi.

Ihonväriset ballerinatrikoot (raita keskellä)

Ja tästä päästään taas sulavasti päivittelemään kameramme huonoutta... Ei ole mitään mahdollisuuksia ottaa edes lähellekään oikeansävyisiä kuvia näemmä! Tuossa pokkarissa ei ole oikein minkäänlaisia säätöjä. Lisäksi en osaa käyttää mitään kuvankäsittelyohjelmia. Näistä kuvista on nyt siis yhtä paljon hyötyä kuin ei mistään, mutta... Käyttäkää mielikuvitustanne tai tulkaa käymään! (Jos oikeasti haluat tulla käymään, laita kommentteihin vaikka sähköpostiosoite, kyllä meillä saa tulla poikkeamaan. Sattuneesta syystä mitään talonäytöksiä ei tule.)

Malvikki näyttää noissa ylläolevissa kuvissa kyllä vielä huomattavasti paljon violetimmalta kuin se onkaan. Mutta toisaalta, eipä tuo mustikkamaidon värikään paha olisi! Oikeasti tuo väri on ehkä semmoinen kanervanpunainen. Tai mistäs minä tiedän, ei ole absoluuttista värisilmää minulla.

Kodinhoitohuonekin on saanut väriä

Työhuone pohjamaalissa

Työhuoneen väriksi tulee... keltainen!

Olen kyllä hyvin ylpeä ja iloinen tuosta talosta. Siitä tulee niin hieno valmiina. Juuri sellainen, kun itse halutaan.

Tähän lopuksi vielä teemaan sopivaa musiikkia. Raksaradio on kieltäynyt viime aikoina soittamasta muuta kuin Voicea. Hyvin rajoitteisten soittolistojen kanavia on aina vähän tylsistyttävää kuunnella tuntia pidempään, mutta satunnaisesti soitossa voi olla ihan hyviäkin kappaleita, kuten tämä:

Tai sitten samasta aiheesta, ei radiosoitosta vielä nämä:

Lyhyt ja nopea

Sähkökaappi on nyt pois ulkoseinästä ja talo kokonaan punainen.

Koitin myös jälleen ottaa kuvaa, jossa näkyisi olohuoneen seinän väri. Ei se nyt ihan tuollainenkaan kyllä ole...

Uusi ilme

Maalaustalkoot pidettiin ja maalattu on. Maali tosin tietysti loppui kesken (naurattaisi ellei vähän itkettäisi), mutta kyllä niitä töitä taas paiskittiin melko lailla juuri niin paljon, kun pystyttiin. Hankalat paikat on kuitenkin maalissa nyt. Kiitos kaikille talkoolaisille jälleen kerran! Ei kiitoksia ampiaisille. Muuttakaa pois.

Ulkomaaleina Sateenkaarivärien italianpunainen keittomaali ja valkoinen petrooliöljymaali. Maalauksen lisäksi levitettiin tasoitteet kylppärin seinille, koska ensi viikolla pitäisi alkaa niiden vesieristystöiden. Kuvia (lintuperspektiivikuvat otti Mikko S.):

Lauantain varhainen aamu

Nosturihommia ja tikashommia

Aika korkealta

Sunnuntain punainen tupa

Takapihalle ei päässyt nostimella

Kylppäri

Sopivasti työväentaloinen ilme

Se on siinä!

Katsokaa nyt.

On se komea!

Sisällä laitettiin rasioita kiinni ja levyvillaa seiniin. Emäntäkin ehti vauvan nukkuessa laitella melkein paalin villalevyjä ja kerätä säkillisen sähköputkenpaloja roskiin ;)

Sitten vaan paperia villan päälle.

Vielä yksi kuva ovesta kun se on niin hieno!

Olohuone

Näyttää jo niin valmiilta

Maisema ovesta ulos

Semmosta tänä aamuna, nyt takaisin raksalle! Tuossa eilen illalla laskin, että paneelia olisi maalattavana n. 700 metriä nyt alkuunsa. Laskinkohan ihan väärin? No, viikonloppuna nähdään se.

Ulkoverhous valmiina

Kuten Mummu tuolla edellisen merkinnän kommenteissa jo kertoi, perheenlisäys on vihdoin saapunut keskuuteemme. Pikkumiehen myötä päivitystahti saattaapi hidastua, mutta koitetaan pitää blogi kuitenkin ajan tasalla.

Ulkoverhous on nyt valmis! On se hieno kyllä, näitten timpurien työstä ei jäänyt mitään huomautettavaa. Isäntä kävi työn jäljen tarkistamassa Taloteon mestarin kanssa, ja samalla mestari oli todennut, että meidän talo on kyllä harvinaislaatuinen. Kukaan ei kuulemma nykyään halua tuon näköistä tai tuohon tyyliin rakennettavaa, tai eivät osaa haluta! Tämä koskee sekä ulkonäköä että rakennetta. Edelleen ollaan asiasta vähän äimistyneitä, kun niin kovasti taloa ihmetellään. Sehän on vaan mahdollisimman simppeli.

Tässäpä kuvia valmiista verhoilusta:

Olohuoneen ikkunat

Arkieteisen ja teknisen tilan ovet, työhuoneen ikkuna

Ison makuuhuoneen ikkuna

Takapihalta

Sairaalassa tuli lueskeltua Deko-lehden asuntomessunumeroa, ja vaikka sinne messuille ei meiltä kukaan kerinnytkään ja kaikki näytti aika erilaiselta kuin oma maku, sai sisustuksista silti ideoita ja inspiraatiota... Houkuttaa jo!

Toinen juttu, joka tuli mieleen asuntomessuista, on messujen "Made in Pirkanmaa" -talo (en kyllä muista, mikä kohteista oli kyseessä), jossa oli panostettu paikallisuuteen. Tuo paikallisuus on meille ollut niin itsestäänselvyys, ettei sitäkään ole tullut erikseen kovasti edes mietittyä. Talotoimittaja on paikallinen, vaihtomaat ja murskeet tulivat kuopalta parin kilometrin päästä raksalta, muurari ja sähkömies on omalta kylältä, pellit haetaan ihan naapurista myöskin, tulisijat Tiileriltä eli nekin ihan vierestä... Jotenkin on luontevaa käyttää ammattilaisia ja yrityksiä, joista on kuullut puskaradion kautta hyvää, ja ihan vaan käytännön takia on helppoa asioida lähellä. Liekö tämäkin sitten epätavallista?

Seuraavaksi:
- tilataan vihdoin ne tulisijat
- lyödään lukkoon sähkösuunnitelma
- siistitään raksa
- haetaan katon reunapellit, tikkaat, rännit yms. vermeet
- aloitetaan sisätyöt ilmastointihommilla ja seuraavaksi varmaan lattialämmitysputkien asennus rossipohjan osalle
- ruvetaan rakentelemaan väliseiniä, muuramaan hormia ja tulisijoja ja vetelemään niitä sähköputkia...

P.S. Huomasin, että Talo-osiossa on vanhat versiot pohjakuvista, koitanpa muistaa päivittää ajantasaiset tilalle lähiaikoina.

Nytkähdys eteenpäin

On se komea!

Kattokaas nyt! Jos rungonpystytysporukka olikin vähän huolimatonta, niin noita ulkoverhoustimpureita ei voi kuin ihailla. Näyttää kivalta viikon työn jälkeen. Ja parasta on, että ammattimiehet laittavat kaikki verhouspuut, koristeluita myöten, meillä olisi mennyt ikä ja terveys jos itse olisi pitänyt koittaa noita takoa talveen mennessä. Kaikki puu on käsittelemätöntä, koska maalaamme punamullalla. Maalaustalkoot odottavat sitten ensi keväänä...

Muuten ei ole kauheasti tullut perehdyttyä taloasioihin, kovasti odotellaan jo pikkuraksaajan syntymää, joka voi tapahtua kirjaimellisesti hetkellä millä hyvänsä. Tässä on kuitenkin työnalla mm. sähkösuunnitelman viimeistely, lopullisen maalämpöurakan sopiminen, runkokatselmus kunnan kanssa ja ne sisätyötkin alkanevat ilmastointiputkien vedolla ihan parin viikon sisään. Tässä kohtaa voisi olla tarkoituksenmukaista tehdä esimerkiksi työlista.

Silmää hivelee. (Ai niin, ei se keltainen ovi ollutkaan rikki, vaan toinen ruskeista. Keltaista ovea ei kuitenkaan nyt ihan heti laiteta paikoilleen, pistetään joku väliaikainen versio vaan, ettei kolhuja tulekaan.)