"Ensi viikolla"

Huh, kun tahtoo käydä kärsivällisyyden päälle välillä tämä rakentamishomma. Ammattilaiset, ammattilaiset... Jos se on hyvä, se ei tahdo keritä paikalle kuin "ensi viikolla". Jos sen saa paikalle helposti, se ei ole hyvä. Sitten jos se pääsee paikalle ja onkin hyvä, se usein maksaa tuhottomasti. Itse tekemällä aikaa saa kyllä tuhraantumaan ihan loputtomiin... Silti, kyllä me joskus tölli valmiiksi saadaan! Tai ainakin muuttokuntoon!

Kaunis syyskuun iltavalo

Tuvassa on maalattu lisää. Emäntä ja talkooväki yhteisvoimin. Vihreää väriä on tunnetusti vähän hankala saada kuviin oikeanlaisena, ja tuo seinien vaaleanvihreä tuntuu olevan erityisen haastava ainakin meidän huonolle pokkarille. Oikeasti väri on sellainen aika lämmin keltaiseen taittava, Tikkurilan värikartan Kurkku (koodia ei ole nyt käsillä).

Keittiön lattiaankin vedettiin ohuen ohut ensimmäinen kerros (Sateenkaarivärien lakkaöljymaalia Tikkurilan värikartan sävyssä Laasti), koska:

Keittiökalusteet on haettu! Isännälle palapeli.

Isäntä laitteli työhuoneeseen lattialämmitysvermeet ja lattian, nurkkaan tulee jakotukki:

Eteenpäin, sanoi kana ruohikossa!

Tuoretta maalia

Viime aikoina ollaan lähinnä maalattu. Jospa ensi viikolla jo olisi oikeasti kuvia niistä laatoista?

Tontin laidalle on jostain ilmaantunut auringonkukka

Maalausjäljelle saa nauraa, mutta se on vasta pohjamaali!

Kuistin ovi pilkottaa hellan takaa

Emäntä maalasi

Ei näillä maalarin näyttötutkintoa läpäistäisi

Isäntä on laitellut työhuoneen lattiaa

Ja kodinhoitohuoneen kattoa

Ja Emäntä maalasi kuistiakin

Yhteisvoimin värjättiin ikkunoiden vuorilaudat

Ja Emäntä maalasi muualta niin korkealta kuin ylettyi...

Syys

Yhä puisevaa

Lisää kuvia vähitellen valmistuvasta lattiasta. Ja kuistin seinän sisar- eli siskonpaneelista!

Lapsi tekee hampaita ja muutenkin vähän taas väsyttää, mutta näistä kuvista tuli parempi mieli.

Lisää lattiaa ja lämmin suosittelu

Isäntä on taas paiskinut hommia. Nyt meillä on kuistilla jo ihan oikea lattia!

Tuosta kuvasta näkee, miten lattialämmitysputket ja lämmönluovutuslevyt menevät.

Ja tuosta noin vaan laudat lattiaan. Tuo lauta on vissiin c-laatua, eli oli hyvin edullista, koska on oksaista. Pöh sanon minä! Hienoa lautaa, ei mitään vikaa!

Kaunis lopputulema. Aina tässä vaiheessa tulee olo, ettei tekisi mieli peittää tuota puuta yhtään millään. Lattiat kuitenkin maalataan, aiotaan käyttää Sateenkaarivärien lakkaöljymaalia, sävynä Uulan "Naavaa" vastaava harmaa (täytyykin tarkistaa se tuolta värikartasta ja laittaa ostoslistaan).

Keittiössäkin oli kiiltävää. Tuo kahiseinä on kertaalleen tasoitettu ja kuivailemassa.

Vähän jo keittiössäkin ehditty aloitella. Tuo putki on pesualtaan viemäri.

Ja sitten suositteluihin! Suosittelemme oikein mielellämme ja oikein lämpimästi puutavaran ostospaikaksi Metsä-Tappura Oy:tä Lempäälästä. Tämä ei ole maksettu mainos eikä edes mikään blogiyhteistyöjuttu, vaan olipa niin mukava ostosreissu jälleen kerran, että täytyy suositella kaikille muillekin Pirkanmaalla rakentaville. Saha on kauniilla paikalla Nurmen kylässä, valikoimaa löytyy runsaasti, palvelu on mainiota ja hinnatkin oikein sopivat. Suosikaa paikallista! Meidän raksalla kaikki runkopaketin ulkopuolinen puutavara on Metsä-Tappuralta, lukuunottamatta itse sahailtua raakalautaa.

Lattiahommia - ja ensimmäinen blogihaaste

Raksalla on aloiteltu lattialämmityssysteemien asennusta. Laatoitushommat vähän viivästyy... Tuppaa olemaan niin, että isommat työmaat menevät aina ammattilaisilla omakotitalojen edelle. Vähän tuntuisi kuitenkin siltä, että loppusuoralla ollaan: olen valinnut sisämaalien värejä! Tulee kurkkua, parmesaania ja ballerinaa. Otamme kaikki sisämaalitkin jatkossa Sateenkaariväreiltä. Näppärää, paikallista, ekologista ja hiukan edullisemmaksikin tulee kuin toinen kova kotimainen eli Uula.

Siivottu keittiö aamulla

En osaa kyllä kertoa mitään noista lattiahommista. Siinä on lautoja, joiden välissä lämmitysputket kulkevat, ja lisäksi on lämmönluovutuslevyjä (jotenkin). Isännältä ei voi kysyä, kun se livahti jo nukkumaan.

Välikevennys! Nämä eivät ole meidän vuohiamme, mutta naapurista. Ehkä ensi keväällä voisi saada vuohenmaitoa? Pukkia pitäisi vaan lainata, kuvan herra on toisen kutun kili ja toisen veli. Olkoon tämä kuva tässä välimotivaationa, muistuttamassa siitä, miksi tätä hommaa ylipäätään tehdään.

Ja saimme ensimmäisen blogihaasteen! Oranssi Omena haastoi kuvaamaan kodin lempipaikkaa kuvin ja sanoin. Tällä hetkellä tähän haasteeseen on mahdotonta osallistua oikeasti, tämä nykyinen vuokrakotimme ei ole enää kovin miellyttävä liian ahtaine nurkkineen... Mutta alunperinkin parasta tässä asunnossa on ollut näkymä ikkunoista ulos. Isolta parvekkeelta näkyy kahdelle eri järvelle, eikä olohuoneesta katsottaessa ole vastassa ainoastaan naapuritalon seinä, vaan ilmaa ja valoa piisaa naapurikuntaan saakka. Lisäksi lähimetsiin ja liikuntareiteille on lyhyt matka, ja toisaalta myös kauppaan pääsee kävellen. Koitin etsiä kuvaa maisemista, mutta hätäisellä penkomisella en tietenkään löytynyt. Alla oleva kuva syksyn 2011 chilistä demonstroikoon nyt asunnon ilmavuutta sitten.

Kiitos haasteesta :) Koitan pitää aiheen jossain korvan takana, lempipaikan esittely on kiva blogitekstin aihe! Oranssin Omenan uskomattoman herkullinen parveke kyllä aiheutti lievän huimausreaktion, tai kuolausreaktion.