Maalausta

Ihan lyhyt päivitys vaan, Isäntä innostui kokeilemaan seinien maalausta. Maali on Sateenkaarivärien öljytemperaa. Hyvinhän tuo tuntui levittyvän. On vähän maalien hankinnasta huonoja kokemuksia... Käytiin ihan perusrautakaupassa (huonosti valmistautuneina), koitin ostaa myyjältä "hengittävää öljymaalia" kattopaneelien maalaukseen. Myi alkydimaalia. Noh, maalattiin nyt sillä sitten alakerran kattopaneelit, yläkerran paneeleja ei kyllä maalata. On se vähän lannistavaa välillä, että kaikesta pitäisi aina kaikki tietää kun ostoksia tekee, paitsi tietysti jos ei haittaa muovit ja kemikaalit. Sen verran ketutti tuo virheostos kuitenkin, että taitaa jäädä Tikkurila pannaan jatkossa... Ja pitää tarkemmin ottaa asioista selvää ennen ostostelua. Ei taideta puhua samaa kieltä rautakauppojen myyjien kanssa.

Ajateltiin myös ostaa keittomaali valmiina Sateenkaariväreiltä. On se maalin keitto kuitenkin aina yhden päivän työ sekin...

Ison kesän alussa

Hyvää juhannusta näin jälkijunassa vaan Pyyhaasta! Kuvassa juhannuskoivut eivät ole enää ihan hehkeimmillään (kolmannen päivän kuosissa), mutta pitihän niistäkin kuva napata.

Juhannus 2013

Blogiamme ei enää löydy Talotekon kotisivujen listasta, kuten edellisen postauksen jälkeen saattoi olettaakin. Googlaamalla toki löytyy vielä jatkossakin talotoimittajaa harkitsevien iloksi.

Blogissa on ollut taas hiljaista. Toki vauhti raksallakin on hidastunut, kun Isännän kesäloma päättyi, mutta tahtoo välillä olla muutenkin motivaatiohukkaa. Onneksi voi käydä lueskelemassa ihania muita raksablogeja! Viime aikojen uusia suosikkeja ovat Talo pellon laitaan (ihanassa talossa on monta ihanaa juttua, jotka meillekin tulisi, jos olisi rahaa) ja Vadelmatalo (sisustuskuolaus maksimus). Tutustukaa ihmeessä.

Kävin tuossa lukemassa blogitilin sähköpostia ensimmäistä kertaa, ihan sen kunniaksi, että blogilla on kohta ikää kokonainen vuosi. Sinne oli tullut jos jonkinmoista yhteistyötarjousta! Tällä bloggaamisella siis voisi saada pientä rahallistakin hyötyä, ja saati ties mitä verkostoitumisetuja. Vinkiksi vaan teille, jotka bloggaamisen aloittamista harkitsette. Meidän blogimme on sen verran harvoin päivittyvä ja muutenkin vähemmän informatiivinen ja enemmän muistilistamainen (tai esitellään raksakuvia sukulaisille -tyyppinen), ettei siitä ole kyllä ainakaan vielä minkään blogiyhteisön jäseneksi.

Jahas, ajatus katkesi taas kokonaan, kun piti käydä herännyttä vauvaa uudelleennukuttamassa! Tämäkin on tyypillistä, ja yksi lisäsyy sille, miksei tähän tilaan ilmesty mitään elämää suurempaa filosofointia talonrakennuksesta tai eriteltyä työnkuvausta tai materiaalinhankintavinkkejä tai (lisää tähän kaipaamasi blogianti)...

Sitten taas valokuviin! Alakerran seinät on melkein kokonaan levytetty, levyt puuttuvat enää kohdilta, joihin niitä ei voi asentaa (esim. keittiön yläkaappien koolausten kohtia ei vielä tiedetä kuulemma). Isäntä on kovaa vauhtia kittaillut kipsilevyjen saumoja ja ruuvinreikiä. Ensi viikolla pitäisi pohjamaalata seinät. Kattopaneeleista puuttuu ensimmäinen maalikerros enää muutamalta hassulta neliöltä, maalaushommiin on värvätty perheenjäseniä ja ystäviä... Yksi lauta siellä, toinen täällä, niin kyllä siitä valmista joskus tulee. Toinen kerros maalataan telalla kattoon.

Tältä näyttää kuistilta sisään tullessa

Melkoinen läjä katkaisijoita yms., onneksi tulee Renovaa

Arkkupakastimen kolo

Sama kolo toiseen suuntaan

Kodarista, nurkkaan tulee pesuallas (Ikean Domsjö)

Tuonne nurkkaan pyykkikaappi ja pesukone

Kylppärissä asennettuna nuo hanakulmarasiat tms.

Arkieteiseen, vasemmalle siivouskaappi, oikealla se allas

Arkieteisen allas tulee tuohon

Ja tuohon köyhän miehen kuivauskaappi...

Maisema arkieteisen ovesta

Tuohon mahtuisi se polttopuukatos ja huussi

Tuohon tontinnurkalle jotain nopeasti kasvavaa

Arkieteisen köyhän miehen kuivauskaappi tulee olemaan jännä viritys, sisältäen mm. suihkuverhon ja jonkinnäköisiä metalliritilöitä... Näette sitten joskus! Tuohon tontinnurkalle ehdokkaina ovat esim. syreeni, terijoensalava ja juhannusruusu... Ehkä tuohon voisi laittaa myös herukoita ja karviaista.

Keittiö ja kodinhoitohuoneen sisustus on nyt suunniteltu. Yllättävän halvalla pääsee, jos tinkii epäoleellisista  (lue: ulkonäöllisistä asioista)... Eipä tule meille hienoja retrokoneita eikä myöskään integroituja mitään, koska hinnat. Silti, mieluummin asun rossipohjaisessa maalämmöllä lämpiävässä mökissä vähän tylsemmän näköistä keittiötä käyttäen kuin muovilla vuoratussa ja suorasähköllä lämpiävässä älvärissä (toim. huom. minulla ei ole mitään kokemusta Älvsbyhusista eikä muistakaan elementtitaloista, kunhan stereotypioin) ihaillen smeggejä tai massiivipuutyötasoja... Hienompi, puuseppävalmisteinen keittiö menee sille lottovoittolistalle (samalle, jossa on jo mm. täyspuiskarmiset kunnon ikkunat ja kunnon sisäovet myös).

Niin, tätä se on, kun köyhät rakentaa! Jatkuvaa kompromissiä ja myös aikataulun venymistä. Meillä kun ei ole varaa palkata yhden yhtä timpermannia, vaan Isäntä se hartiavoimin ahertaa vapaa-aikansa edelleen. Näin talosta toki tulee sellainen loppuelämän ylpeys, todellinen ITE-taideteos. Sivumennen sanoen, nyt muutosta haaveillaan syyskuulle, aluksihan tavoite oli toukokuu.

Emme suosittele

Lupasin kirjoittaa lisää siitä vastoinkäymisasiasta jossain vaiheessa... Nyt taitaa olla ihan hyvä väli, jos vain lapsi viihtyy päiväunillaan. Kuvista onkin saattanut päätellä, että vastoinkäyminen liittyi alapohjaan. Rossipohjan levyt piti vaihtaa, koska ne kastuivat viime heinäkuun kovissa sateissa täysin (mitään työmaan suojausta ei rakennusvaiheessa ollut) ja märän syksyn aikana tietysti homehtuivat. Asia huomattiin, kun alapohjaan piti puhaltaa Ekovillat. No, homehtuneet levyt vaihdettiin, alajuoksut hiottiin puhtaaksi homeesta ja tervattiin ja se siitä.

Asia vaan on niin, että kyseinen Talotekon pystytysporukka oli muutenkin kauttaaltaan todella huolimaton parivaljakko. Kaikenlaista muutakin on ollut pielessä, niistä alla kuvia, sen enempää en nyt niitä listaile, kun asiat on jo käsitelty ja selvitelty.

Eikä siinäkään vielä mitään, mokia sattuu ja jokainen talotoimittaja on juuri niin hyvä, kun se pystytysporukka, joka talon sattuu kasaamaan. Suurin syy siihen, miksi emme suosittele Talotekoa kenellekään, on yrityksen johdon suhtautuminen reklamaatioihin ja reklamoijiin. Jos pomoporras olisi valitukset kuultuaan rehellisesti myöntänyt, että joo, tuon porukan kanssa on ollut vähän ongelmia, tehkääpäs listausta niin katsotaan läpi ja korjataan tilanne, olisi vielä ollut ihan mukava suositella paikallista pientä firmaa muillekin. Valitettavasti vaan jokainen asia pyrittiin kääntämään meidän viaksemme, ilman hyvää vastaavaa mestaria olisi voinut lopputulos olla paljon surkeampi.

Taloteko on uusien kyselytutkimusten mukaan hyvin pidetty toimittaja, jolla on paljon tyytyväisiä asiakkaita. Hyvä niin, toivottavasti nämä asiakkaat ovat tyytyväisiä vielä vuosienkin kuluttua, eikä taloista paljastu mitään ikäviä yllätyksiä. Me olemme kauhulla miettineet tilannetta, jossa olisimme ottaneet vaatimattoman pakettimme valmiimpana, jolloin alapohjan villat olisi puhallettu märille levyille todennäköisesti jo syksyllä... Lopputuloksena olisi kenties ollut pahasti homehtunut talo parin vuoden päästä, ja sairaat asukkaat.

Meillä ei ole mitään agendaa yritystä vastaan, eikä tässä ole tarkoituksena pelotella tulevia rakentajia. Kunhan kerromme oman kokemuksemme, kun tähänkin blogiin tulee suhteellisen paljon lukijoita Talotekon sivuilta (jossa blogi on listattuna). Kuten sanottua, paikallista yritystä olisi ollut mukava suositella, kun haluamamme hengittävän rakenteen toimituskin onnistui mutkattomasti, mutta näin emme voi tehdä. Terveiset Talotekon porukoille, toivottavasti teille tämä pikkuprojekti on ollut opettavainen kokemus, me olemme oppineet ainakin sen, että hyvää vastaavaa mestaria tärkeämpää osasta ei varmaankaan omakotitalon rakennusprojektissa voi olla.

Oli miten oli, kohta on keittiö suunniteltuna ja elämä menee eteenpäin!

Lomakuun viimeiset

Onhan tässä toukokuun aikana saatu aikaiseksi, vappuna ei ollut mitään väliseiniä, ei sähköjä, ei keltaista ovea... Nyt saattaapi taas tahti hidastua, mutta mennään päivä kerrallaan. Kattoa saisi kuulemma alkaa paneloida ensi viikon lopulla, harmi, ettei maalaushommista tullut mitään. Katsotaan.

Ei ole meidän tontilta, mutta omenankukkien kunniaksi

Talo ilta-auringossa

Vesimittari saatiin paikoilleen tänään

Teknisessä tilassa se on

Aulassa näyttää tältä

Ja tässä on työhuoneen seinää. Työhuoneessa kaikki pistorasiat ovat korkealla, koska huoneeseen muuttavat kanit. Eipä tarvitse enää piilotella johtoja tai suojella rasioita kosteilta neniltä.

Kodinhoitohuoneesta on vaikea ottaa järjellistä kuvaa ilman kalansilmälinssiä tms. laajakulmaobjektiivia (en tiedä kameroista mittään). Tämä on arkieteisen puolelta.

Jospa ensi viikolla päästäisiin vihdoin suunnittelemaan se keittiö? Onneksi suunnitelma on päässä jo pitkälti valmiina.

Seiniä päin

Päin seiniä - seiniä päin, sanoi jo Koko kaupungin Vinski aikoinaan, kun näkymättömyyspulveria käytti. Meillä on olohuoneessa levyt seinissä! Nyt tarvitsisi jo pikkuhiljaa sitä kattopaneelia, halukkaat maalarit/vauvanhoitajat ilmoittautukoot. Muuttopäivä tuntuu lähinnä loittonevan eikä lähenevän, mutta sånt e livet ja c'est la vie.

Hellettä

Sen verran ehti Emäntä kattopaneelia maalaamaan, että vaatteet tuhriintui ja tukka... Ei ole meillä vaan sellaista leppoisaa vauvaa, joka viihtyy tuntikausia hoidossa leikkien tms. Varsinkaan tässä kehitysvaiheessa, näemmä. Kai se kuitenkin jokainen värjäytynyt lauta on maalaamattomien kasasta pois.

Sisällä on homma jonnin verran edistynyt, päätettiin palkata ihan ammattihenkilö kaakeloimaan kaakeloitavat paikat, kun vesieristystyöt joka tapauksessa tulee ulkopuoliselta. Kaakelit on muuten valittu, mutta onpa tosi vaikeaa löytää juuri oikean vihreää kaakelia keittiön välitilaan! Semmoinen 70-luvun lehmuksen- tai avokadonvihreä ei selvästi ole muodissa. On vain limeä tai tummanvihreää...

Blogiin on muuten tultu paljon hakusanoilla "polttopuukatos" tai "kasvihuone". No, tuossa on tuommoinen runko, josta voi tehdä kumman vaan ;)

Se on siinä!

Katsokaa nyt.

On se komea!

Sisällä laitettiin rasioita kiinni ja levyvillaa seiniin. Emäntäkin ehti vauvan nukkuessa laitella melkein paalin villalevyjä ja kerätä säkillisen sähköputkenpaloja roskiin ;)

Sitten vaan paperia villan päälle.

Vielä yksi kuva ovesta kun se on niin hieno!

Olohuone

Näyttää jo niin valmiilta

Maisema ovesta ulos

Semmosta tänä aamuna, nyt takaisin raksalle! Tuossa eilen illalla laskin, että paneelia olisi maalattavana n. 700 metriä nyt alkuunsa. Laskinkohan ihan väärin? No, viikonloppuna nähdään se.